Anteeksi hiljaiselo, mutta minulla on pätevä syy tähän: opetusharjoittelu.
Teen päättöharjoitteluani päiväkodissa ja ainoat miehet ympärilläni tällä hetkellä ovat viisivuotiaita, joten mitään mielenkiintoista kerrottavaa ei löydy.. jollette sitten tahdo kuullla juttuja vuotavista räkänokista ja kakkapyllyjen pyyhkimisestä? No sitähän minäkin.
Palaan asiaan kahden viikon kuluttua!
Oma sosiaalinen elämäni on nimittäin tällähetkellä rajoittunut vain facebookkiin. Itsehän en kerkiä tavata ketään, sillä en omista ainoatakaan vapaapäivää viikoissani. Viikonloput ovat työtä ja arkipäivät harjoittelua. Romanssit saavat siis odottaa.
..mutta vain sen kaksi viikkoa ;)
tosielämän kuvausta sinkkuudesta. Epätoivoista miehenmetsästystä ja stalkkereiden karkoitusta
