puhelu

Eihän tästä hiljaisuudesta nyt tule mitään.. Mallipoika soitti.

Olin oikeastaan hyvin yllättynyt, sillä kuvittelin hänen unohtaneen minut nyt tyystin.. tai ainakin minä aloin lahjakkaasti unohtamaan hänet. Sain taas puhelimessa kuulla siitä kuinka hänellä on ulkonäköpaineita ja kaikkea muuta shaibaa... oikeasti. Kysäisin häneltä myös ohimennen sattuuko hän tuntemaan lorupussipoikaa, sillä olin huomannut että mallipojan pikkusisko on lorupussipojan ystävä facebookissa. Mallipoika repesi raikuvaan nauruun ja totesi olevansa hänen kanssaan hyväkin ystävä ja kehoitti  jotakuta pokaamaan lorupussipojan itselleen, sillä tämä kuulemma halusi itselleen jonkun muun kuin tytön jonka kanssa heillä on jo vuosia ollut on-off-suhde. Minä puolestani totesin, että harmi vain että hyvä tyttöystäväkandidaatti asuu tällähetkellä niiinkin kaukana kuin lähi-idässä. Mallipoika totesi kaupungissani olevan pienet piirit ja oli iloinen kun oli päässyt muuttamaan täältä pois. Minä pyysin häntä kertomaan mikä kaupungissani tapahtunut on ollut niin traumaattista että se on aiheuttanut niin suuret antipatiat mallipojalle. Hän ei suostuunut kertomaan joten lahjoin häntä m&m-karkeilla ja kerroin lähettäväni ne hänelle postissa.

Mallipoika rupesi viimein pitkien suostuttelujeni siivittämänä kertomaan tarinaa siitä kuinka hän oli eronnut tyttöystävästään ja kuinka tämä tyttöystävä oli eron jälkeen mennyt panemaan mallipojan parasta ystävää.

Tässä kohtaa meinasi mennä itsellä m&m karkit väärään kurkuun.. vaikka onnekseni minä en halua eksääni takaisin, joten ei sinällään haittaa jos häädin hänet pysyvästi asumaan toiselle puolelle palloa missä hän tällä hetkellä majailee. Mallipoika jatkoi juttuaan siitä kuinka kipeästi tämä oli häntä satuttanut ja kuinka ystävyys hänen parasta ystäväänsä kohtaan oli tämän seksikeissin jälkeen. Omassa mielessäni vain toivon ettei tyhmä tekoni aiheuta minkäänlaista välirikkoa kultapojan ja eksäni välille.  Vaikka samalla.. who cares?


btw.. ette arvaa kuka kävi eilen asiakkaanani?? Torstain paritusyritykseni.. ai oliko awkward tilanne? ai hävettikö?

Moraalikrapula

Morkkis.. kaikesta. Lähinnä kuitenkin suuresta suustani. Puhun ennenkuin ajattelen ja puhun yksinkertaisesti liikaa kaikille kaikesta. Ongelmanani on liika avoimuus ja liian suuri suu. Siksi mietinkin tänään vakavissani tämän blogin lopettamista.. auttaisiko se ongelmassani? vai onko tämä nimenomaan hyvä keino purkaa puhumisen tarvetta? Sinkkuudessa todellakin huonoa on se, että puuttuu tämä poikaystävä jolle aina kertoi mitä tyhmempiä juttuja, jotenkin en ole vielä sisäistänyt että ystäväni eivät voi korvata häntä ihan kaikessa.

Aloin myös pohtimaan liikaa tänään millaisen kuvan itsestäni annan muille ja mitä muut minusta ajattelevat. Vaikutan todella teinipissis-prinsessalta monessakin mielessä, eikä tämä edes olisi huolestuttavaa jos vain vaikuttaisin tältä, mutta alan itse vakavissani uskoa että minä todella olen tälläinen tyhjäpää ärsyttävä kovaääninen teinitähti. Lisäksi pelkään millainen maine minulle on tästä muotoutumassa, kuka älykääpiö menee harrastamaan seksiä ex- pällipää-poikaystävänsä parhaimman pällipää kaverin kanssa??? Olen niin nolo!

Nyt aloitin hiljaisuuden. en puhu kahteen päivään (toki töissä, koska asiakaspalvelijana en voi sulkea puhetta pois potkujen pelossa) ja lopetan miesjutut nyt tykkänään toistaiseksi.. minustahan on kehittymässä hirveä helppo jakorasia?? Tänään kassapoika lähikaupassani piti silmäpeliä kanssani. Nyt riittää! Suljen silmäni miehiltä ja katson miten se onnistuu, ehkä pystyn keskittymään kandiinkin paremmin kun testosteroni ei ole sekoittamassa päätäni.. ja hyvällä tsägällä en karkoita ääliömäisyydelläni ja mieskeskeisillä puheillani kavereitani ympäriltäni. Kiitos ja kumarrus.

"Hi, Im *piip* and I'm a flirtholic"

pikkuhutsu

omg...... En tiedä miten voin enää jatkaa tätä blogia.. tunnen itseni ehkä pikkuriikkisen likaiseksi hutsuksi. Hyi minua!

Eilen siis.... Oli bileet, joihin raahasin ystäväni lähes vastoin heidän tahtoaan. Bileissä oli hervoton määrä miehiä, naisia oli baarissa ehkä 1/8 miehiin nähden. Aika tähdellistä. Bileissä pyöri paljon tuttujani mm. työkaverini, lorupussipoika (vaihdoin hänen nimensä tunnistettavista syistä.. voitte lukea hänestä blogitekstissäni "kuka saa lorupussiin kurkistaa"), kultapoika, sekä eksäni eräs kaveri joka on monesti lähetellyt minulle härskejä viestejä facebookissa (kutsuttakoon häntä nimellä ultimate friendzone [koska hänellä on aina ja jatkuvasti yritys päällä naisten suhhteen, mutta naiset tahtovat hänestä vain kaverin.. johtuu osittain ehkä miehen lyhyydestä])  ja löysinpä illan aikana myös pari uutta tuttavuutta. Ystäväni yrittivät parittaa minua eräälle herttaiselle pojalle ja olisivat onnistuneetkin varmasti tässä jos tämä kielletty hedelmäni kultapoika ei olisi ollut samassa baarissa viemässä keskittymiskykyäni (joka oli huono, johtuen monista alkoholijuomista).

Ilta siis alkoi hyvin. Kiehnäsin tanssilattialla tätä paritusyritystäni vasten ja tanssin letkassa kaikkien opiskelijapoikien kanssa (ultimate friendzone ilmaantui heti taakseni letkassa).... Kävin laulamassa karaokeakin yhdessä työkaverini kanssa (muistaakseni biisin paratiisi). Jossakin välissä menimme sitten tupakalle ulos ystävieni kanssa.. Ulos ilmaantuivat parituspoikani ja hänen ystävänsä. Siinä sitten lirkuteltiin, kunnes paikalle astui kultapoika ja lorupussipoika.. jotka tulivat luokseni ja alkoivat heittää läppää luokseni tulemisesta ja kerrossämpylöistä ja taisivat he jostakin siinä sanaillakin.. sitten he lähtivät hakemaan lisää juotavaa ja tulivat uudelleen ulos. Hain haparoivan humalaisen katsekontaktin kultapoikaan ja osoitin sormillani "sinä-minä-meille?". Hän vain nyökytteli vastaukseksi päätään ja viittoi vielä takaisin tarkoitanko vain häntä vai häntä ja lorupussipoikaa vai vain lorupussipoikaa. Osoitin häntä ja hän tuli ottamaan kädestäni kiinni ja veti minut narikoille. Narikoilla hän naureskeli, että kuinka pitkälle aiomme viedä tämän leikkimme. Itse sanoin että jos häntä alkaa pelottaa voimme lopettaa heti.

Pian kuitenkin löysimme itsemme minun luotani. Kultapoika meni aivan jäihin ja pyysi saada vettä juodakseen. Hän naureskeli hermostuneena ja alkoi sopertaa jotakin vain nukkumisesta ja mahdollisesta kotiinlähdöstä. Jotenkin kuitenkin hän istui pian sängylleni ja minä olin hajareisin polvillaan hänen päällään. Aloin suudella häntä ja kysyin tuntuuko pahalta, ei kuulemma tuntunut.. ja loppu onkin sitten sensuroitu.  Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ehkäisytarpeilleni tuli käyttöä, vaikkei se niin hyvää oikeastaan ollutkaan. Se kyllä on sanottava että tämä poika osaa suudella!

No.. session aikana hänen puhelimensa piippaa ja ennen kuin käymme nukkumaan hän lukee saapuneen viestin. Se on lorupussipojalta: "Vitun homo, etkai sä menny sinne??" Katsomme toisiimme ja rupeamme nauramaan. Kultapoika vastaa: "Eiku menin kotiin".. *piip piip* "Bojoo!!" Ja kultapoika vastaa: "Joo.. En mä kehannu sinne mennä"..

Aamulla tarjoan hänelle aamupalaa: smoothieta, pekonia ja munia. Naureskelen hänelle: "Mä luulin että tää olis ollu vaikeempaa, sun piti olla mun kielletty hedelmä" johon hän vastasi: "Niin mäki luulin".

säpinää facessa

Kerronpa samaan syssyyn mitä rohkeaa tänään tein!

Lähestyin kultapoikaa! Päätin vihdoin kirjoittaa hänelle facebookissa. Näin siinä kävi!

Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän kertoi että on ollut rankka viikonloppu takana, biletystä jne. Minä puolestani valittelin kun en pääse baariin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Kysyin onko hän menossa ensviikolla eräisiin bileisiin, mutta hän ei tiennyt mistä puhuin. Hän kysyi olenko edelleen töissä työpaikallani ja kerroin että olen, sitten hän kysyi miten kerkeän opiskella töiden ohella ja vastasin että huonosti. Kysyin asuuko hän edelleen yliopiston lähellä, mutta hän kertoi muuttaneensa lähelle keskustaa. Vertailimme hetken kämppiemme kokoa. Kerroin pitäväni asunnostani  koska sieltä on mahtava näköyhteys kauppaan, joten voin kytätä sinne meneviä hyvännäköisiä asiakkaita. Hän kysyi että juoksenko perään, huudanko jotakin vai heitänkö jollakin näitä tyyppejä. Vastasin juoksevani perään ostamaan muka purkkaa ja että kaappini pursuavat tästä syystä kurkkupastilleja ja purukumia. "Ei huono" hän vastasi. Sitten pyöristin puheitani ja väitin etten todellisuudessa juokse perään (vaikka myönnettäköön teille blogini lukijat, että kyllä minä välillä näin teen) koska se olisi säälittävää. Hänen mielestään se ei ole säälittävää ja että on säälittävämpää juosta yökerhoissa kolme kertaa viikossa. Kerroin että tavanomaisin harrastukseni on pokata asiakkaita töistä tai ainakin YRITTÄÄ pokata. Hän sanoi että pitäisi itsekin mennä töihin ja minä vastasin: "Niin, kun en baareihinkaan pääse". Hän kysyi olenko joka viikonloppu töissä johon vastasin että kyllä ja mainitsin ohimennen jotakin stalkkeristani. Sitten hän kysyi että koska keitän hänelle lupaamani kahvit? (olin pyytänyt häntä kesällä kahville luokseni törmätessäni häneen muka "vahingossa" lähikaupassani) Minä puolestani kysyin että koska tulet kylään? Johon hän vastasi: "Ensi viikolla" johon minä vastasin: "Paitsi että hetkinen. Enhän mä helvetti omista kahvinkeitintä"  ja hän laittoi nauruhymiön. Sanoin keittäväni hänelle nescafen jauhokahvia. Aloimme jälleen puhua hänen asunnostaan ja siitä kuinka ankeaa on asua yliopistolla. Sitten sanoin hänelle:

Minä: "mutta onpa sääli.. nyt sulle ei voi enää tarjota baarin jälkeen yöpaikkaa läheltä keskustaa ku asut siellä iteki.. hah hah.. oompa hauska"
Hän:  " :D Et vaan ite pääse baariin"
Minä: "Ainiin :D:D unohdin"
Hän: "Niin paitsi että ei se estä yöpaikan tarjoamista"
Minä: "Nimenomaan" ja kerroin että olisi aika lähteä töihin..


Kuvittelenko vain vai lähtikö hän todella leikkiin mukaan??? Eikö pojilla ole sitä sääntöä että kaverin nykyisiin/eksiin/tuleviin säätöihin/hoitoihin ei kosketa?? Eipä haittaa minua, mielelläni käytän tätä ihanaa kultapojua hyödykseni yhden yön verran.. EHKÄISYVÄLINEIDEN KERA ;D

Stalkkaajan viimeinen tikki!

Hyi helvetti!!

Mä teen kohta poliisille lähestymiskiellon tosta stalkkerista. Se on niin pelottava hyypiö! En tajua miren tollasia ihmisiä on edes olemassa. Tämä olisi jo melkein hauskaa jollei se olisi niin pelottavaa.. Melkein kuulostaa että vedän näitä juttuja hatusta sillä ei oikeasti kellekkään voi käydä näin! Mutta kyllä vaan... mun elämässä saakeli kaikki on mahdollista.

Olin tänään iltavuorossa töissä, keske työpäiväni stalkkeri soittaa minulle ja minä ilmoitan hänelle että en jouda puhumaan sillä olen töissä. Selvästikkään hienovaraiset vihjaluni siitä että minua kiinnostaa kuin kilo paskaa eivät toimi. Hän nimittäin soitti minulle klo 23:15 kun työpäiväni oli päättynyt ja olin matkalla kotiin. Tästä lähtien en enää vastaa hänen puheluihinsa.. Tämä puhelu meni näin:

Hän: "pääsitkö jo töistä? Missä oot?"
Minä: "Joo pääsin, pyöräilen tässä  kotiin"
Hän: "Mä odotan täällä sun kotiovella"
Minä: "Anteeksi mitä??"
Hän: "Joo.. Mulla on huolia ja haluan puhua sulle niistä"
Minä: "Öö.. Pitäisikö sun ennemmin puhua jollekki ammattiauttajalle.. Mä haluan vain kotiin ja nukkumaan!"

Ja mitä.. Tyyppi todellakin venaa minua kotiovellani ja hyökkää halaamaan minua minut nähdessään, minä vain seison jäykkänä vastaamatta halaukseen. Hän tarttuu minua olkapäistä ja pyytää minut läheiseen puistoon penkille istumaan. Minä sönkötän jotakin suihkusta ja väsymyksestä mutta jostakin syystä löydän itseni istumasta tältä kyseiseltä penkiltä. Hän yrittää ottaa minua kädestä kiinni, mutta ei onnistu tässä.. Sitten hän vaatii saada lämmittää  minua  koska  on niin kylmä sää, torjun hänen ehdotuksensa. Hän alkaa silittää ponnarilla olevaa tukkaani ja pyydän häntä siirtymään kauemmaksi, tilanne on melko ahdistava.

Hän: "Ai sun mielestä tää on ahdistavaa? Mä olen vain niin positiivinen ihminen, haluan levittää jeesuksen sanaa rakkaudesta ja mun mielestä ihmisten pitäisi kosketella toisiaan enemmän."
Minä: "Joo-o, mutta mä en halua että tuntemattomat tulevat noin lähelle mua. Käytkö sä jollaki aineilla?"
Hän: "Vaikutanko mä siltä?..No joo, tiedätkö mä luulen että se johtuu siitä mistä sä itsekin puhuit sillon siellä opiskelijaravintolassa. Mä olen jättänyt gluteenin pois ja musta tuntuu että mun läpi vain virtaa sellasta positiivista energiaa"
Minä: "Jaa-a.. Pitäisköhän sun enneminki ruveta syömään sitä gluteenia, toi sun energias on aika pelottavaa"
Hän: "Heh heh.. Mä olen oikeastaan kokenut valaistumisen"
Minä: "Jaa.. mitenkä sä oot sitten valaistunu?"
Hän: "Mä ajattelen olevani 2000-luvun uudesti tullut Jeesus"
Minä: "Just.. Mä taidan nyt mennä kotiin"
Hän: "Saanko mä tulla teelle?"
Minä: "Et.."
Hän: "Tiedätkö mussa on sellasta energiaa että aiheutan ihmisille hyvän olon. Luulen että se johtuu jollain tapaa mun äänestä, yks tyttö sanoi kerran että kun se oli ollu mun seurassa niin sen iho oli parantunu ja sen kuona-aineet kehossa oli lähteny liikkeelle"
Minä: "Jooo... No mä tästä meen"
Hän: "Mulla on jano, voisinko tulla juomaan lasin vettä"
Minä: "Et."
Hän: "No onko sulla laukussa vettä?"
Minä: "Ei. Hyvää yötä"
Hän: "Mä ajattelin että olsin tullu sun luokse nukkumaan"
Minä: "Ajattelit väärin" *Lähden kävelemään*
Hän: "OHO!"
Minä: "No mitä?"
Hän: "Kattelin vaan sun perääs".....................................................


Ja oikeasti.. Hän sanoo nuo asiat tosissaan! Hän tosissaan väitti olevansa uudesti syntynyt Jeesus. Mitä helvettiä! Pakko kyllä sanoa tyypille että pysy kaukana, en ole kiinnostunut. En tiedä onko jätkä vajaa, käykö hän aineilla vai onko hän vetänyt liikaa steroideja jotka ovat pehmettäneet hänen aivonsa??? Jokatapauksessa.. NYT RIITTI

Tekstitoive: Kuinka selvitä erosta?

Varoitus: Tämä teksi sisältää vakavamielistä tekstiä.


Joku ihana anonyymi oli toivonut minulta (!!) juttua siitä kuinka selvitä erosta.. (kommentteja ja toiveita todellakin saa pistää kommenttiboksiin ;))

Elikkä siis.. Kuinka selvitä erosta? Noh, jos totta puhutaan en ole paras mahdollinen ihminen vastaamaan tähän kysymykseen sillä omalla tavallani selviän siitä edelleen ja varmasti vielä pitkään tulevaisuudessakin. Pessimisti-minäni pyrkii ajattelemaan että eiköhän se ero sieltä tule kummittelemaan jos jonkin näköisiin kutsumattomiin tilanteisiin aina silloin tällöin, esimerkkinä voisin sanoa sen että omaan nykypäivänä tavattoman huonon itsetunnon omaa kehonkuvaani kohtaan ja tämä on yksi syy siihen miksi en harrasta villiä seksiä jokaisen vastaantulevan miespuolisen kanssa (tai myönnetään.. lähinnä yhdenkään). Pelkään ettei vartaloni ole riittävä tai että siinä on jotakin vikaa. Mistä pelko tuollaista asiaa kohtaan sitten kumpuaa? No varmasti siitä, että alitajunnassani ajattelen etten riittänyt ex-poikaystävälleni.. tyhmää tai ei.

Voisin hieman avata tässä välissä tätä minun eroani.. joten kaikki kaverilukijat, skipatkaa ainakin tämä kohta (jollei sitten koko tekstiä) yli, sillä olette saaneet kuulla siitä jo niin paljon että kalojakin kiinnostaa. Eniveis.. Erosin poikaystävästäni viisi kuukautta sitten viiden ja puolenvuoden seurustelun jälkeen. En tiedä kumpi meistä tuli jätetyksi, minä ainakin suurimmaksi osaksi tavallani. Eron merkit olivat ilmassa jo pitkään ja tästä syystä uskonkin ettei ero koskaan tule yllätyksenä kenellekkään, siltä vain tahdotaan sulkea silmät. Meillä se oli yhtä soutamista ja huopaamista poikaystäväni mielialojen mukaan: yhtenä hetkenä hän halusi vain minut ja seuraavana ei osannut päättää. Lopulta hän päätti niin, että halusi naapurintytön.. Olen äärimmäisen kiltti ihminen joten annoin poikaystäväni nukkua olohuoneen sohvallamme haluistaan huolimatta. Noh, kului pari viikkoa ja hän tuli toisiin aatoksiin. Halusi minut takaisin ja jopa itki vuolaasti sen eteen. Minä hellyin ja annoin anteeksi, sillä mitään fyysistä ei tietääkseni näiden kahden välillä ollut tapahtunut. Tästä kului viikko ja eräänä yönä baarireissun jäljiltä hän ei enää tullutkaan kotiin. Aamulla kerroin että hän voisi pakata kamansa ja muuttaa osoitteeseen syvin helvetti. Kyllähän se sattui ja pahasti.

Tärkein osuus.. miten selvitä. No pakkohan se on! Kuole tai taistele! Jokainen ero on kuitenkin niin yksilöllinen ja ihmiset siinä niin erilaisia persoonia, että on edes mahdotonta neuvoa yleispätevää keinoa selvitä erosta. Eihän sellaista ole olemassa, mutta voinhan minä oppineena omasta erostani antaa jotakin muka-fiksuja neuvoja ja sen sellaisia. Ensinnäkin, suosittelen eroprosessin aikana pysymään mahdollisen kaukana facebookista!! Kaikki sinne kirjoitetut avautumistekstit kyllä hävettävät jälkeenpäin (vaikka tiedän että sillä hetkellä tuntuu tarpeelliselta kuuluttaa koko maailmalle millainen kusipää kyseinen tyyppi on ollut... mutta ehdottomasti, älä tee sitä vaikka tyyppi sen ansaitisikin. Voin paljastaa, että minä en valitettavasti noudattanut omia neuvojani)..

Suurimpina syinä ns. selviämiseeni pidän kuitenkin ystäviäni, perhettäni ja omaa asennettani. Omaan ehkä maailman parhaimmat ystävät, jotka lappasivat eteeni sipsiä ja limukkaa ja pakottivat syömään jotakin, lisäksi yksi ystävistäni kävi lämäsemässä ex-poikaystävääni turpaan humalassa (en tosin suosi väkivaltaa, mutta pakko myöntää että lämmitti se sydäntä aika tavalla), lisäksi mikä tärkeintä he jaksoivat ja jaksavat edelleenkin kuunnella minua (tai ainakin esittää kuuntelevansa) ja antavat jatkuvasti äärimmäisen hyviä neuvoja. Ole siis ystäviesi kanssa niin paljon kuin he sinua kestävät, puhuminen on parasta terapiaa ja ystävieni kanssa sain naurettua erolleni.. Nauraminen on myös tärkeää sen itkemisen rinnalla, huomaa tilanteen koomisuus! Perheeni tuki minua myös ja äitini onkin aina ollut paras neuvonantajani. Lisäksi en olisi tässä pisteessä ilman omaa  asennettani, minusta kuoriutui äärimmäisen optimisti ja positiivinen ihminen eroni aikana (olen aina luullut olevani ikuinen pessimisti). Uskon osaltani kohtaloon ja ajattelen että tämä oli tarkoitettu tapahtuvaksi siksi että oppisin siitä jotakin. Sain äidiltäni kelttikorun eroni aikoihin ja symboli siinä lupaa "maanpäällistä onnea" (pidän korua kaulassani jatkuvasti), ajattelin korun saatuani että kaikki mikä minulle tapahtuu, tapahtuu syystä.. ja että vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin maailman kurjimmilta asioilta, osoittautuvat ne joskus elämäni parhaimmiksi tapahtumiksi.

Ajattelen siis, että vaikka eroni oli ikävä, uskon että se myöhemmin elämässäni osoittautuu onnellisen elämäni avaintekijäksi. Ehkä joskus löydän ihanan miehen joka osaa kohdella minua oikein ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, sekä arvostaa minua.. tällöinhän olen kiitollinen erostani ja siitä että se tapahtui koska enhän muute olisi ikinä löytänyt tätä unelmieni prinssiä ja roikkuisin edelleen suhteessa miehen kanssa joka tahtoo elämältä tyystin eri asioita kuin minä, eikä arvosta minua pätkääkään. Olen mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa joka ei kohtele minua oikein. Ole sinäkin! Arvosta itseäsi ja näe elämän tarjoamat mahdollisuudet suruverhosi takaa, sillä niitä on paljon! Itse olen ruvennut toteuttamaan unelmiani, joilla ei koskaan ollut tilaa parisuhteessamme. Olen onnellinen tästä hetkestä ja huomisen tarjoamista mahdollisuuksista.

kuulumisia

Vaikka nyt mitään erikoista ei ole tapahtunutkaan (totta puhuen elämässäni on ollut kuoleman hiljaista miesrintamalla) niin ajattelin päivittää tätä minun niin mahtavaa blogiani, jottei se tyystin kuole käsiin.

Hmm.. Mistä siis kertoisin? Teitä mahdollisia lukijoitani tuskin kiinnostaa kandivuoteni huono alku ja se kuinka olen lahjakkaasti onnistunut missaamaan jokaisen kandia käsittelevän info-luennon? Ei.. sitäpä minäkin.

No.. mallipoika (aloitetaan hänestä) soitti minulle heti paluutani seuranneena päivänä. Ihan kiva juu, hän muistelee minua lämmöllä omalta paikkakunnaltaan käsin. Hän kyseli matkastani ja toivoi että tulisin käymään.. ja valitteli kun hänellä ei ole ollut nukkumakaveria viikkoon.. buhuu.. Ystäväni ihmettelee miksen ole jo ostanut junalippua pojan luokse lukiessani hänen lähettämänsä raamattuakin pidemmän ylistysviestinsä (jossa hän kehui huumorintajuani, seksikkääitä jalkojani, pehmeää ihoani etc.) hänelle.. Poika on suloinen, myönnetään ja pidän hänestä kyllä. Mutta välillä tuntuu että hän omistaa isomman vaginan kuin minä (jos noin nyt voi sanoa.. ehkä ymmärrätte pointtini..turhan neitimäinen makuuni :/ sääli sinänsä). Noh.. hänestä ei ole taas kuulunut viikkoon.

vaeltaja.. en ole nähnyt häntä lipastolla tai missään muuallakaan pakkien saamisen jälkeen. Kadonnut maan alle? Tai ehkä minä vain lakkasin olemasta liian tietoinen hänen menoistaan..

Kukas seuraavaksi.. no kerrotaan unelmamiehestä. Hän kävi asiakkaanani ja kävimme lyhyen erittäin mielenkiintoisen keskustelun.

Minä luettelin jälleen hänen tilauksensa ulkoa ja kysyin menikö oikein?
Hän: "Joo.. Tää alkaa olla huolestuttavaa mun kannalta, ehkä ei pitäisi käydä niin usein"
Minä: "Nääh.. ei se susta johdu.. Mä olen vain ärsyttävä asiakaspalvelija"
Hän: "No et sä ainakaan tähän asti ole ollut"
Minä: "Niin.. tarkoitukseni taisi olla sanoa ahdistava-asiakaspalvelija"
johon hän ei enää vastannut mitään.. Hiljaisuus on myöntämisen merkki? Jeesboks.. hänen tyttöystävänsä arvostaa.

Noo..entäs sitten kultapoika ahh... Hänen kanssaan olemme edenneet niinkin suuriin svääreihin kuin facebook-kaveruus (hän ei ole aikaisemmin omistanut facetiliä).. Nyt kun vielä saisin ehdotettua yhdenillanjuttua (ihan oikeaa sellaista, ei mitään diippiä-keskusteluyötä) hänen kanssaan..

Entäs stalkkeri... kerron pienen jutun hänen creepeydestään. Ennen matkalle lähtöäni näin hänet ainakin kolmesti pälyilevän kotiympäristössäni.. eikä hän edes asu tällä suunnalla!! Pari kertaa hän pyöri lähikaupassani iltamyöhään ja kerran hän käveli edestakaisin katuani jolla asun.. Huhhuijaa. En tiedä laukkaako tässä nyt oma mielikuvitukseni vai mitä ihmettä. No mutta, onneksi kuitenkin hänestä ei ole kuulunut matkani jälkeen mitään... toivossa on hyvä elää ettei kuulukkaan.

ja viimeisimpänä ja vähäisempänä.. mainittakoon penispää-ex joka stalkkaa minua toisen virallisen blogini kautta. Mistä tiedän tämän?? Siitä että hän asustaa nyt toisella puolella palloa ja katsojatilastoistani näen hänen käyvän säännöllisesti urkkimassa elämääni. Tämä tieto on kyllä valttikorttini jos haluan käyttää sitä ilkeästi hyödykseni. Hän ei nimittäin tiedä minun tietävän tätä. Muhahahaa! Mutta silti.. Kamoon! Olisiko jo aika siirtyä elämässä eteenpäin??

Back to Business

Heipparallaa!

Olen pitänyt hiljaiseloa nolossa sinkkuelämässäni ja etenkin sen kirjoittamisessa vain ja lähinnä siitä syystä että olin viikon reissussa toisella puolella palloa maailman pääkaupungissa.. Nyt nolot sekoilut miesten keskenn toivottavasti jatkuvat.. mieluiten kuitenkin vähemmän noloina (toivotaan että stalkkerikin on vihdoin unohtanut minut.. sillä hän todellakin rupesi pelottavaksi huomatessani hänen kiertelevän ja pälyilevän kotiovellani joka toinen päivä.. liekö sattumaa tai ei?).. Back to business siis!