Keskiviikkona yliopistolla ollessani törmäsin eksääni. Hän oli yksin ja minä olin yksin. Katseemme kohtasivat ja hän hiljensi vauhtiaan jääden hämmillään odottamaan että reagoisin ensin. Minähän rempesänä tyttönä kävelin luokse ja tervehdin "I'm so over you" asenteella entistä elämäni rakkautta. Kyselin kuulumisia ja hän vastaili lyhyesti silmät punoittaen, eikä kysellyt mitään minulta. Liukenin hyvin äkkiä tilanteesta ja paha olo valtasi minut. Oli ollut helppoa kuvitella eksäni palaavan reissustaan ylimielisenä ja kaikennähneenä kusipäänä.. ja mutta mitä! Edessäni oli seissyt riutunutta ja haavoittuvaa kissanpoikasta muistuttava olento kangastossut jalassaan (vaikka ulkonakin oli 20 astetta pakkasta). Silmämunien punoitus näytti aivan siltä kuin raukkeli olisi itkenyt... tai krapulassa, tai väsynyt tai huumeiden vieroitusoireissa. Jouduin siis valtavan tukholmasyndrooman valtaamaksi ja olisin vain halunnut juosta takaisin silittämään tätä reppanaa ja hokemaan: "Ei mitään hätää."
Noh niin.. Illalla oli sitten bileet.. jossa ainoa joka minua yritti pokata oli entinen työkaverini. Poika on minua kolmevuotta nuorempi, eikä pokaustekniikkakaan ollut oikein onnistunut: "Veera, pliiiiiiiiiis.. mennään panemaan. ole niin kiltti??? Pliiiis!" joo ei menty.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Menin yksin kotiin ja tunnin päästä jo uneen vaipuneena puhelimeni piippaa ja viesti on penispää-eksältäni:"Anteeksi kun häiritsen, haluaisin nähdä sut.".. Pyysin hänet sitten käymään koska itse en ollut enää valmis lähtemään pakkaseen. Hän tuli, umpi tuiterissa ja itkuisena. Sain kuulla olevani ainoa ihminen joka häntä on koskaan ymmärtänyt ja että hän edelleen rakastaa minua, sekä sen miksi hän petti minua aikanaan ja tuhansia anteeksipyyntöjä. Minä halasin ja lohdutin ja kerroin ettei ole mitään hätää ja pyysin itsekin anteeksi. Anteeksi että ajoin sinut tekemään sen.
Tarinoissahan on aina kaksi puolta, niinkuin eroissakin. Olin omassa surussani huomannut vain minun puoleni kolikosta ja tehnyt eksästäni tarinan mulkun. Tietenkin olen tästä nyt häpeissäni, mutta enhän minä voinut tietää mitä hänen päässään liikkui koska hän ei koskaan puhunut siitä mitään. Myönnän itsekin rakastavani edelleen tuota pönttöpäätä, mutta en usko että meidän juttu enää toimisi. Enkä usko että se olisi fiksuakaan. Joten yritän kaikesta huolimatta rämpiä eteenpäin säälittävän sinkun elämääni.
Olihan se aika huvittavaa meidän jutellessa sitten yön aikana oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välistä. Tulin uteliaisuuttani kysyneeksi hänen seksielämästään, vaikka ei se minulle kuulu. mutta kuitenkin. Hän kertoi kuinka monen kanssa oli eromme jälkeen ollut sängyssä ja kysyi minulta samaa. Vastasin rehellisesti että kahden. Seuraava kysymys olikin että olivatko molemmat olleet saman alan opiskelijoita hänen kanssaan? En suostunut vastaamaan ja kolmas kysymys oli tunteeko hän kumpaakan?........ Hän ei siis tiedä että makasin hänen parhaan ystävänsä kanssa. Enkä tule sitä hänelle koskaan kertomaan koska en halua vahingoittaa hänen suhdettaan parhaaseen ystäväänsä.
No joo.. Näitä sitten työstäessä. Aika raskas meininki. Kutsunkin penispäätä tästälähin vain eksäkseni.
