dont hate the player, hate the game

Kuten otsikkokin jo ehkä kertoo haluan kirjoittaa aiheesta ihmissuhde-pelit, sillä minä jos joku olen niissä äärimmäisen huono. Ensinnäkään en osaa peliä nimeltä "yhdenillan-jutut", sillä menen ihastumaan vastapelaajaani.. joten olen siinä pelissä automaattisesti aina häviäjä. En myöskään osaa peliä "parisuhde", vaikkakin pelaan sitä ehkä parhaiten, toistaiseksi olen kuitenkin ollut häviäjä kahdessa pelissä kolmesta. Kolmas peli jota en tunne on "pokaus" ja tästä pelistä haluankin kirjoittaa erityisesti.

"pokaus"-pelin säännöt kuulostavat yksinkertaisilta: flirttaile, juttele, hurmaa. Mutta se ei ole sitä! Ainakaan minun kohdallani, sillä en ole tyypillinen tyttö.. ainakaan omasta mielestäni. Jos pelaajina ovat tyttö ja poika, pokaus onnistuu hyvin harvoin niin, että tyttö on aktiivisempi osapuoli. Ei, pelissä on kierot säännöt siitä miten tyttö-pelaajan tulisi toimia ja olla.

Ensinnäkin, tytön tulee olla vaikeasti tavoiteltava. Hän saa halutessaan osoittaa vain pienen hymyn tai silmäyksen pojalle osoittaakseen olevansa kiinnostunut, mutta hän ei missään nimessä saa tehdä siirtoa pojan luokse jos tahtoo pokauksensa onnistuvan. Sillä pojat ovat saalistajia, he haluavat nähdä vaivaa tämän herkkupalan eteen. Tiedän, kuulostaa tyhmältä ja mielestäni se onkin sitä. Mutta niin se on, nainen saa näytellä saaliseläimen roolia ja mies saa toteuttaa kivikautista viettiään metsästäjän-roolistaan.

Toiseksi, tyttö ei saa olla liian vaikeasti tavoiteltava sitten kun mies on vihdoin tehnyt siirtonsa ja edennyt juttelu-vaiheeseen. Jos tyttö haluaa siirtyä pokaus-leveliltä parisuhde-levelille, mutta haluaa välttää yhdenillanjuttu-tasoa hänen kuuluu hienovaraisesti ilmaista se, ettei vaikuta pihtarilta "et tuu sitten saamaan tänään mitään". Lisäksi on vaarana kun tekee "et tule saamaan pimppiä"-asian heti alussa selvässä, saattaa tulla tuominneeksi koko miessukupuolen ajattelemaan vain sitä yhtä ja ainoata asiaa. No niinhän ne tekevätkin, mutta sitä ei saa sanoa heille ääneen.

Mutta!! Jos tyttö ei tee asiaa miehelle selväksi heti alkumetreillä, hän saattaa pahimmassa tapauksessa syyttää tyttöä loppumetreillä (siinä vaiheessa kun tyttö on lähdössä YKSIN kotiin) siitä, että on koko illan antanut ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Ja hän tuomitsee tytön julmaksi miehillä leikkijäksi ja pelaajaksi, mutta tämä on vain bluffia!! Miehen taktiikkana on saada tyttö tuntemaan syyllisyyttä ns."epäreilusta pelistä", jolloin hän saattaa pahimmassa tapauksessa voittaa pelin ja tyttö puolestaan kompastuu rosvosektoriin ja voi kaupanpäälliseksi saada kupan ja kolme muuta kaveria. Sen pituinen se.

Millainen pelaaja minä olen? Liian avoin, paljastan kaikki korttini heti kättelyssä jolloin minun kanssani pelaamisesta tulee tylsää sillä olen liian helppo vastus. En osaa bluffata, saati olla salaperäinen. Minä olen hyökkääjä ja yritän saada pojan shakki-mattiin, tämäkös kauhistuttaa heitä ja he jättävät leikin kesken. peli päättyy osaltani ennenkuin se alkaakaan. En ole luovuttaja, mutta en myöskään odottaja. En jaksa pelata peliä missä mies on pelaaja ja minä pelinappula, haluan myös tehdä siirtoja! Ilman että pelaamme miehen pelisäännöillä. Tämän vuoksi en varmaan koskaan pääse mukaan peliin, mutta ainakaan en alistu noille naurettaville pelisäännöille jossa mies on lähes poikkeuksetta aina voittaja.

hyvä mies hukassa

Ajattelin tulla kirjoittamaan katkeran suloista tekstiä siitä kuinka kaikki miehet ovat sydämettömiä.. tai no ei ihan kaikki, mutta suurin osa.

Pohdiskelin kaikkia miessuhteitani ja tekisi mieli vääntää itkua siitä kuinka jokainen heistä on jollakin tavalla satuttaneet minua, mutta en aio tehdä sitä sillä olen samanaikaisesti äärimmäisen pettynyt itseeni että olen antanut sen tapahtua. Kun kelaan ajassa taaksepäin löydän kasan kaveripoikia, joista jokainen hylkäsi ystävyytemme kun tajusi että haluan pysyä vain ystävävyöhykkeellä. Tiedän, kuulostan ylimieliseltä, mutta näin se on minun näkökulmastani mennyt. Toki poikkeuksiakin löytyy, yhteen poikaan ihastuin ja seurustelin hänen kanssaan kaksi  kuukautta viisitoistavuotiaana, minä olin sillä kertaa se pahis ja sydämetön joka lausui sanat "tää juttu ahdistaa mua, en halua seurustella". Yksi kaveripoika oli minuun ihastunut, eikä hänkään ollut sydämetön -minä olin. En kertonut seurustelevani, sillä ihastuin häneen itsekin. Kaveruudestamme ei tullut oikein enää mitään koska molemmat halusivat suhteelta enemmän, mutta samanaikaisesti rakastin penispäätä ja valitsin loppupeleissä hänet, vaikkakin kannoin syyllisyyttä ihastumisestani koko loppuseurustelumme ajan.

Okei, myönnetään.. ehkä pata kattilaa soimaa. Mutta jokainen jonkinnäköinen suhteeni miehiin erottuani penispäästä on tuottanut vain pettymyksiä. Ehkä se on se kuuluisa karman laki? "Kohtele muita niinkuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan". Jos voisin valita, olisin onnellinen yksin.. kai sen voisikin valita, mutta silloin minun pitäisi tyytyä elämääni ja lakata haaveilemasta. Minä kun olen paatunut romantikko, odotan että joku tuo minulle lasikengän sovitettavaksi, tai pelastaa minut omenaan tukehtumiselta ravintolassa suutelemalla, tai sammuttuani sadaksi minuutiksi baarin vessaan joku suutelee minut hereille huolimatta oksennuksen hajuisesta hengityksestäni... tai jotakin.

Onko hyvää heteromiestä olemassakaan? Vai onko disney vain aivopessyt minut?

känniapina

Äitini on aina kehunut minua fiksuksi tytöksi. No olen tässä puolen vuoden aikana todistanut itselleni että äitini taisi olla pahasti väärässä, onneksi hän ei tiedä sitä... tai ehkä hän on oppinut huomaamaan ettei hänen tyttärensä taidakaan olla se penaalin terävin kynä, mutta olen kiitollinen että hän uskottelee minulle päinvastaista. muumini ovat laaksossa ja sitä rataa..

Mitä tunteisiin tulee, en ole varmaan koskaan ollut kovin rationaalinen. Jos pitää valita tunteiden ja järjen väliltä, voitte vain arvata kumpaa kuuntelen. Siinä sitten rämmitään jatkuvasti ojasta allikkoon. Se miksi nyt kirjoitan tällästä liibalaabaa johtuu siitä, että painiskelen ihastumisen tunteeni kanssa..  kultapoika voisitko suksia pois muumittomasta laaksostani?? tai siis toisin sanoen, lähde lätkimään ajatuksistani kiitos!

Tosrataina vietimme pikkujoulua parhaimpien ystävieni kesken (yksi tosin on edelleen lähi-idän matkallaan).. Iltamme alkoi valkoviiniglögin kittaamisella ja perään kumosimme myös yhden valkkaripullon. Tämän jälkeen suuntasimme ravintolaan josta olimme varanneet pöydän. Joimme ja söimme ja joimme. ja lopulta olin itse ainakin niin perseet, että ravintolasta ulos astuttuani heti ensimmäinen tekoni oli oksentaa punaviiniä valkealle hangelle.  Eipä siinä, matka jatkui kaikesta huolimattaa baariin... jossa ei ollut ketään vielä paikalla. Valtasimme tanssilattian noloilla mooveillamme ja ystäväni opetti minulle jonkun hyvin eriskummallisen valotikkutanssin.. no, siinä sitten kirjaimellisesti tehtiin kuperkeikkoja baarin lattialla, jopa baarimikot pysähtyivät tuijottamaan meitä miettien "pitäisikö nuo heittää ulos?". Pari diskoturkkilaista kaivoi kännykamerat esiin ja kuvasivat meitä.. eli matskua on varmaan löydettävissä internetin ihmeellisestä maailmasta?

Puolustukseni voin todeta, että juon hyvin harvoin alkoholia humalahakuisesti ja nyt selvisi syykin sille että miksi. Kävin pussaamassa posliinia ainakin kymmenesti illan aikana tai vastaavasti puhumassa norjaa, ettei tule vääriä mielikuvia siitä että olisin sortunut lesbosekstailemaan. ehei. laatta lensi laahjakkaasti, mutta biletystähän se ei haitannut. Löyhkäsin pahalle ja näytin vielä pahemmalta. Jossakin vaiheessa kultapoika asteli baariin ja alkoi pyörittää taas sitä hyvin kaunista opiskelijatyttöämme sitseiltä. Tämähän kirpasi hieman jälleen. perkele. Ystäväni (joka tunnetaan myös siitä, että hän vetäsi penispäätä turpaan hänen pettäessään minua) käveli kultapojan luokse ja tokaisi tälle: "Tämä on pitkän harkinnan tulos, saanko sanoa tämän sulle? Huomasitko että tuolla jaettiin piparia?"... Ystäväni siis osoitti oville, sillä siellä jaettiin pikkujoulun hengessä ihan oikeita syötäviä piparkakkuja. No olihan siinä sitten naurussa pitelemistä.

Lähdimme kotiin yhden aikaan yöllä, mikä oli hyvä etten nolannut itseäni yhtään enempää. Kävin suihkussa jonne olin vähällä sammua ja istuma-ammeestani ylös noustessani olin repiä suihkuverhon mukanani. Sieltä sitten raahauduin tietokoneella ja sain sellaisen älyväläyksen että.... Lähetin penispäälle fb-viestiä (hänhän ei siis ole ystäväni facebookissa). Penispää-eksäni viettää siis vaihtovuottaan pallon toisella puolella ja seurustelumme aikana hän oli aina todella hyvin pukeutuva ja komea. No nyt hänestä on kuoriutunut sellainen hamppi risupartoineen ja hipsterivaatteineen, että melkein pistää nauruksi.. etenkin kun hän aina ennen pilkkasi kaikkia hipstereitä. Linkkasin hänelle viestissäni http://hipsterorhomeless.com/ -nettisivun ja liitin oheen viestin "uutta ulkomuotoasi ajatellen".

Voitte kuvitella kuinka minua seuraavana päivänä hävetti koko kamala eilinen. Facebookkiin menessäni viestilaatikkoni vilkutti punaista ja muisto eilisestä palautui mieleeni.. no ei nyt helvetti. Kesti 15min ennenkuin uskalsin avata tämän kirkuvan punaisen ilmoituksen.. vastaus kuului näin: " :D  kaikki on itseasiassa kehunut, että olen parhaiten pukeutuva reppuselkämatkailija, jonka ne on ikinä nähnyt. oon kyllä pyrkiny tuohon koditon-lookiin, etten tulis ryöstetyks"

en vastannut..

Rikas mies

Nyt alkaa jo mennä pikkuisen omituiseksi.
Olin vähällä nukahtaa aamu kahdeksan luennolla, silmäni olivat jo suljetut ja ajatukset lipuivat kauas... kunnes minut toi takaisin tähän maailmaan ääni. Se havahdutti muutkin lähellä olijat, säpsähdin ja kaivoin puhelimeni laukusta, sillä siihen oli saapunut tekstiviesti. Tekstiviestissä luki: "Lähdetkö mun kanssa katsomaan hobitin?" Eikait siinä mitään kummallista, mutta eniten minua  hämmästytti viestin lähettäjä. Viimeksi olin jutellut kyseisen tyypin kanssa yli puolivuotta sitten penispää-eksäni autossa itkien puhelimeen lohduttomana kysellen tältä tyypiltä tietääkö hän missä minun kultamussukkani oikein luuraa. Puhelimestani  kuului tuolloin vain huokaus jota seurasi sanat: "Mene kotiin. Ei se ole tulossa yöksi sun luokse, eikä tämä ole eka kerta kun näin tapahtuu. Voidaan jutella tästä paremmalla ajalla, sitten kun olet rauhoittunut.".. Kusipää. Nyt kun ajattelen, hämmästelen itse itseänikin että vastasin tekstiviestiin myöntävästi: "joo voisinkai mä lähteäkin.". Onhan se niin mukava kaivella tikulla menneitä. Tuolloin erotessani, en voinut millään käsittää että jos tämä tyyppi oli kokoaika tiennyt eksäni kaksinaamaisista puuhista ja katalista valheista jota hän minulle syötti, niin miksei hän ollut kertonut minulle jos eksäni kerta oli itse niin raukkamainen pieni otus ettei voinut tehdä sitä itse?
Toisaalta, eipähän sitä kukaan halua paljastaa parhaan ystävänsä tökeröä käytöstä tämän tyttöystävälle, mutta tuolloin tunsin itseni niin tyhmäksi ja petetyksi kun olin kuvitellut että me tämän tyypin kanssa olimme myöskin ystäviä.

Kesällä oli huvittavaa kun viimeisen kerran juttelin penispään kanssa ja hän sanoi melkein surumielisesti naurahtaen: "Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että kaikki mun kaverit on olleet kokoaika suhun rakastuneita." Tässävaiheessa en voi melkein kuin hymähdellä omahyväisesti mielessäni ja todeta "sen kun tietäisit." En kuitenkaan ole niin omahyväinen että väittäisin näiden tomppeleiden olevan minuun rakastuneita, ehei.. he ovat emotionaalisesti niin kykenemättömiä noin suureen tunteeseen kuin rakkaus.. oikeita tunnevammasia tonttuja, mutta kuitenkin.. en voi olla huomaamatta kuinka paljon he ovat jokatapauksessa osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan, ehkä siis jollain omituisella tasolla olen kiehtova tai sitten he vain näkevät minut helppona uhrina.....ja myönnänkin olevani heikko ja rakkauden kipeä, että pienikin huomion osoitus tuntuu lämmittävänä liekkinä rinnassani. Ehkä yksinäisyyteni onkin syy siihen että vastasin rikkaan miehen (olemme kutsuneet häntä tällä nimellä ystävieni kesken jo vuoden ajan. Kyseessä on oikeastaan läppä jonka penispää heitti ilmoille tupareissamme. Hän yritti naittaa rikasta miestä ystävälleni kertoen tälle tämän sijoituksista ja lääkäri-isästä) tekstariin myöntävästi. En kuitenkaan ole kiinnostunut rikkaasta miehestä sillä hän on todella kaukana ideaalista ihannemiehestäni. Rikasta miestä voisi kuvailla sanoin: nörtti, pitkä, hintelä, kalpea, haalea, keskitysleirilapsi. Olen kuitenkin sen verran seurankipeä, että katsotaan. Toivottavasti hän tajusi ettemme ole menossa treffeille, sekös vasta kiusallista olisikin.

no-life

Kuulumisia. Olen uupunut, ja laiskistunut blogin kirjoittaja.

mitäs mitäs. Aloitetaan miesuutisista.

mallipoika: mallipojasta ei kuulunut ainakaan viikkoon mitään hänen lähtiessä viimeksi luotani, vaikka totesi mennessään: "Soitan sulle huomenna"... Viikko siis meni ja puhelimeni piristi. En vastannut. ei huvittanut. Annoin olla viisi päivää ja soitin takaisin.

Minä: "Moi sä olit soittanu"
Hän: "Ööh.. Niin, viis päivää sitten. Teikä vaan käytti mua röyhkeästi hyväkseen. Oon mennosssa just risteilylle"
Minä: "jaa. niinkö se meni? jep. katellaan myöhemmin."

Meni toinen viikko ja puhelimeni soi. Hän kysyi soitinko hänelle yksipäivä, koska hän ei kunnolla muista koska oli niin wasted. Hohhoijaaa. Miksi miehet on nykyään ne jotka pitävät yllä "vaikeasti tavoiteltava"-imagoaan, eikö se ole perinteisesti ollut naisten rooli? No jokatapauksessa. Mallipojalla oli pissi noussut päähän. Ties sitten mistä syystä. Puhelumme oli lähinnä hänen juttujaan siitä kuinka hän on niin helvetin kaunis ja kuinka kaikki naiset haluavat häntä. Noh, täällä on yksi joka ei halua!


kultapoika: Kultapojan ja minun tieni ovat nyt luetut ja yhteiset hetkemme historiaa. Olin sitseillä parisen viikkoa sitten, hänkin oli.. mutta hänen iltansa oli huomattavasti mukavempi kuin minun. Hän pokasi viehättävää naisseuraa yhdestä opiskelijastamme. Minä katselin katkerana sivusta ja kittasin kirkkaalla itseni känniin ja rumaan laskuhumalaan. Jouduin myös ultimate friendzonen suudelma-hyökkäyksen kohteeksi. Oliko hieman awkwardia kun tyyppi on minua ainakin päätä lyhyempi ja tilanne tuli niin puskista etten tiennyt miten regoida. Miksi sitäpaitsi niin moni eksäni kaveri on minusta kiinnostunut? mikä miehiä vaivaa? mikä minua vaivaa?

vaeltaja: vaeltajalla ja minulla jatkuu ainainen silmäpeli. huoh. tyyppi on ulkonäöltään kuin unelma mutta kaksinverroin minua pahempi flirtti. enkä ole hänen ainoa kohteensa.

lorupussipoika: Hänestä en ole kiinnostunut muuten kuin kaverimielessä, mutta kerron silti. Törmäsin tyyppiin baarissa jossa olin viettämässä työpaikkani pikkujouluja. Hän oli hienossa humalassa ja juttelemaan mennessäni hän puhui minulle jostakin syystä melko tylyyn sävyyn. Jäin hieman ihmettelemään, mutten kyselemään syytä. Seuraavana päivänä hän tuli juttelemaan facebookissa (mitä ei siis tapahdu ikinä) ilmeisesti pahoitteli hieman omaa käytöstään ja selittämään olleensa kovassa humalassa. Eipä siinä. Mukava keskustelu saatiin aikaiseksi ja tänään hän piipahti teelle luokseni. Siinä sitten tunnin verran murusteltiin keksiä ja litkittiin chai-teetä. Jutun aiheet liikkuivat lähinnä omissa ihastuksissamme ja lähi-idässä vaihdossa olevassa ystävässäni (hähää!). Taisin myös mokata omalta kohdaltani, sillä paljastin että tunnen hänen ystävänsä mallipojan. Hän ihmetteli mistä tunnemme ja selitin hänen olleen yksi asiakkaistani... jostakin syystä tuntui kuin hän olisi ajatellut minusta "jakorasia" (sillä olenhan ollut sängyssä jo kolmen hänen ystävänsä kanssa). Vaikka tuskin hän ajatteli, luulen että ajattelen näin itse itsestäni. Toisaalta, kolme sänkykumppania kaksikymmentäkolmen elämänvuoden aikana tuskin on kovin tuomittava määrä?

Sinimaaria taiteili minulle tällaisen kartan, jonka tarkoituksena on näyttää miten blogissani esiintyvät miehet ovat kytköksissä toisiinsa.. vaeltaja ei tietääkseni onneksi tunne ketään kartan henkilöitä.

mallipojan sänkyposeeraukset

Noniin.. ehkä mä nyt kykenen myöntämään tänne jotakin mitä en voinut tehdä aiemmin, koska en halunnut tutun tuttujen koirankusettajien tietävän että menin sänkyyn asiakkaani kanssa. Kyllä luitte oikein,... minä ja mallipoika päädyimme kokeilemaan seksuaalista yhteensopivuuttamme, ja kuten arvelinkin olimme kuin kaksi samalla varauksella varautunutta magneettia. Seksi oli niin kamalaa että en halua ajatella asiaa oikeastaan mielellään enää ikinä.

Oikeastaan olen keksinyt itselleni uuden termin: olen säälisekstaaja ja myötätuntopussailija. Tiesin jo etukäteen ettei seksi tulisi olemaan hyvää, sillä en pitänyt kovinkaan paljoa edes tämän pojan pussaamisesta. Miksi sitten tein sen? Uteliaisuudesta luulisin ja ehkä hieman säälinkin poikaa kun olin niin pitkään antanut ymmärtää mutten ymmärtänyt antaa. Ei sen väliä, nyt ainakin tiedän että en tule tekemään toiste mitään yhtä typerää, kaverien kanssa ei päädytä sänkyyn.

Ensinnäkin meidän kemiamme eivät osuneet lainkaan yksiin, toisekseen hän näytti koiranpennulta joka oli juuri saanut herkullisen luun purtavakseen. Toiseksi, hän töksäyttää minulle kysymyksen kesken kaiken: "Ootsä käyny sukupuolitautitesteissä?", kolmanneksi hän keskittyi näyttämään söpöltä ja räpytteli nättejä silmiään siihen malliin, että minun oli suljettava omani. Ei seksi nyt itsessään niin huonoa ollut, mutta kokonaisuudessaan aivan kamalaa. Joten ottakaa vinkistä vaari, älkääkä sotkeko ystävyyttä seksiin. hyi kamala!

Alan pikkuhiljaa epäillä pidänkö seksistä lainkaan. hah. vaikka kyllä, kultapojan kanssa pidin siitä, ainakin toisella kerralla. En halua että minusta tulee pistorasiasta jakorasia. Ehkä kolme seksikumppania on ihan hyväksyttävä määrä kaksikymmentä kolme vuotiaalle..mutta en halua kasvattaa lukua liian tiuhaa tahtia, en usko että se tekisi hyvää minulle itsellenikään.. ja kyllä luitte oikein, penispää-eksäni oli minun ensimmäiseni.

Muutoksia

Kuten ehkä huomasitte, muutin blogini osoitetta ja nimeä. Tämä ihan vain siitä syystä että unohdin miksi alunperin lähdin tekemään tätä anonyymisti. Paljastin siis blogini kaikille tutuille ja puolitutuille ja puolituttujen puolitutuille.. eli ihan liian monelle, enkä tästä syystä kyennyt enää kirjoittamaan niin vapaasti kuin ehkä halusin. Oli liian kiusallista, että lähipiirini ulkopuolisetkin tiesivät kaiken jotakuinkin tylsästä sinkkuelämästäni. Tokikaan en ole niin naiivi ettenkö käsittäisi sitä, että blogini on edelleen helposti löydettävissä koska en ole muuttanut sen sisältöä. Uskon kuitenkin että tuttavapiirini ei ole niin ahkeria blogini lukijoita että jaksaisivat koluta nettiä vain löytääkseen äärimmäisen mielenkiintoisen blogini.

Lisäksi! Ajattelin muuttaa nimeäkin, en vain siksi että blogini olisi vaikeammin löydettävissä vaan siksi, että jos kävisikin niin onnellisesti että saisin elää lakanoiden välissä-elämääni useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin entinen nimi ei enää ehkä olisi pian niin sopiva. Ajattelin ristiä blogini nimellä: Soitellaan!, ihan vain siitä syystä että se kuvaa tapaamisiani miesten kanssa kaikista parhaiten. Kun poika toteaa treffien/ minkä tahansa päätteeksi: soitellaan, katellaan, näkyillään, kuullaan jne. se nimenomaan tarkoittaa päinvastaista: hyvästi!

Elikkä joo, nyt ehkä uskallan kirjoittaa blogiani hieman tarmokkaammin kun tiedän että sitä ei lue ihan jokainen tuntemani ihminen, vain ne tutut joille pystyn muutenkin kertomaan kaiken ilman sensuuria. Anteeksi ja Kiitos!

Seksitaidoista

Olen pohtinut tässä seksitaitoja, niin miesten kuin omianikin.
Voiko joku olla sängyssä hyvä tai huono? Vai meneekö se vain niin että seksi on joko hyvää tai huonoa? tahdon itse uskoa enemmän jälkimmäiseen. Mielestäni seksiaktin epäonnistumista ei voida laittaa yksinomaan jomman kumman kontolle.. niinkuin riitaankin, seksiin tarvitaan aina kaksi (suljen pois masturboinnin).

Kerroin aiemmin seksikokemuksestani kultapojan kanssa ja totesin sen olleen ei-niin-hyvä. Kavereilleni suitsutin miehen seksitaitoja, kunnes tajusin että eihän kyse ollut siitä. Tuskimpa minäkään sen parempi olin. Mietin miellessäni syitä siihen miksi se ei ollut niin tajunnan räjäyttävä kokemus kuin olin odottanut. No siinäpä se syy olikin, mielessäni olin fantasioinut ideaalisen vaakamambo-rumban, että vertasin realistista kokemustani fantasiamaailmaani. Taustalla kummitteli lisäksi 6 vuoden suhteeni ex-poikaystävääni, joten vertailukohde löytyi sieltä. Lisäksi alkoholi ja seksi eivät koskaan ole hyvän seksin kemikaalikaava.

 Kuinka naurettavaa onkaan verrata ketään johonkuhun toiseen, etenkään pitkäaikaiseen seurustelukumppaniin. Tuskimpa penispää-eksänikään kovin hyvä alkujaan oli, minähän "koulutin" hänestä ideaalin rakastajan juuri minulle. Kuuden vuoden jälkeen pitäisi olla aika dorka jos ei tuntisi toisen seksuaalisia mieltymyksiä läpikotaisin tai ainakin hyvin. On siis todellakin tyhmää verrata ketään uutta seksikumppania siihen treenattuun ideaaliin rakastajaan. Kultapojan puolustukseksi voin kuitenkin sanoa, että kun lopetin vertaamisen ja pääni oli selvä, oli seksi yllättävän hyvää (selvennettäköön myös, että välillämme ei ole tapahtunut mitään sitten edelliskerran).

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi nykypäivänä seksin harrastamisesta on tullut miltei kouluasteikolla arvioitava taidonnäyte. Enkä halua esittää pyhimystä, minä olen sortunut tähän arviointiin myös. Yritän kuitenkin olla tekemättä sitä enää, kysehän on pelkästä nautinnosta ja intohimosta. Yritin tällä tekstillä nyt vain todeta että huonolle seksille löytyy monta syytä ja että kukaan ei ole seppä syntyessään. Aion siis laskea hieman itse itseenikin kohdistuvia odotuksiani ja vaatimuksiani - aina ei voi onnistua.

ammattina ennustaja

Kirjoitin kymmenen vuotta sitten kirjeen itselleni, jonka sain postissa eilen ystävältäni. Kirje on kirjoitettu vuonna 2002 ja kerroin siinä millaista elämäni olisi vuonna 2012. Näin siinä sanottiin:

"Moi! Asun Hesassa, olen täällä opettajana. Minulla on maailman ihanin mies, josta olen unelmoinut 6-vuotiaasta lähtien. Minulla on myös kolme todella suloista kissaa. Tyttöjä kaikki. Minulla on myös 10kk ikäinen kersa, joka mu

istuttaa hämmästyttävän paljon isäänsä. Asumme aika syrjässä autojen hulinalta, joten meillä on omakotitalo. Meidän auton merkki on Honda. Mieheni hankkii hämmästyttävän paljon rahaa, hän nimittäin käy kahdessa työpaikassa. Aiomme hankkia vielä kaksi lasta lisää (jos minulta kysytään). Lempiherkkuani ovat suklaa ja pähkinä. Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja minulla ei ole piilolinssejä. Menemme luultavasti naimisiin vuonna 2015. Minä suutelen jatkuvasti mieheni kanssa. Hän on niin taivaallinen"

Näinhän se tosiaan meni, se elämäni........

0100100, kuinka voin auttaa?

Hohhoijjaa.

Tulin tänne vain toteamaan, että edelleenkään ei tapahdu mitään, mitä nyt eksäni ottaa minua lievästi pattiin.. vaikka eihän hänen teekemisillään enää pitäisi olla minulle mitään merkitystä? En tahdo olla reppana joka ei ole päässyt yli eksästään. Vituttaa, kun näen facebookissa aika ajoin hänestä lisättyjä kuvia (vaikka en ole edes hänen facebook kaverinsa, riittää että meillä on yhteisiä fb-frendejä). Noh, viimeisin ärsytyksen aihe (sen lisäksi että hän seurustelee ällökauniin hollantilaisen tytön kanssa jonka painoindeksi varmasti hipoo numeroa neljätoista) on se, että hän pukeutui Halloween-bileisiin Waldoksi / Valluksi. Tiedättehän ne kirjat missä Vallu on? Ne olivat lempikirjojani ollessani lapsi. No kaikki alkoi siitä, kun seurustelumme loppuvaiheilla patistin häntä tilaamaan punavalkoraidallisen paidan. Hän tilasi ja puki sen päälleen. Nauroin hysteerisenä, sitä että hän näytti aivan Waldolta! Hän katsoi minua hölmistyneenä tietämätttä ketä tarkoitin. Näytin hänelle internetistä kuvan ja hän totesi että ei ole eläessään nähnyt kyseistä hahmoa. Kouluun mennessään kaikki huomasivat saman kuin minä ja tulivat heittelemään kommentteja: "Haa, löysin vihdoinkin Waldon!" ja niin edelleen... Nyt hän on luonut tämän pohjalta pysyvän vitsin ja pukeutui bileisiin laseineen,kävelykeppeineen ja pipoine kaikkineen Waldoksi. VITTU! Tyyppi ei ole eläessään "lukenut" yhtäkään Waldo-kirjaa ja nyt hän pilaa tämän hahmon minulta aivan täysin.. Lisäksi se olin MINÄ joka alunperin sain aikaan hänessä tämän hahmon heräämisen.. Ääliö.

no joo.. pientähän tuo on, muta seuraava ärsyttävä jätkä. mallipoika. Hän tuli viime torstaina paikkakunnalleni exculle. Laitoin hänelle viestiä sillä ajattelin että olisi kiva tavata. 

minä:"Hei muuten, ootko nyt täällä käymässä?"

Hän: "Hei muuten, oon."

minä: "jaa..."

Ei sitten muuta. No hänestä ei kuulu pariin päivään mitään, kunnes hän parin päivän jälkeen soittaa:

Hän: "Onko se sun lähikauppa auki?"

Minä: "Anteeks mitä?"

Hän:"Niin että onko se sun lähikauppa auki??"

Minä:"Öö.. no just meni kiinni"

Hän: "Ok"  *tuut tuut tuut*..

Nyt ihan oikeasti, näytänkö mä joltakin helvetin googlen hakukoneelta???! Tai 020202:lta?? Suksikoot kuuseen koko jätkä. Miehet on syvältä.

älkää tehkö samaa virhettä

Sinkkuelämän sietämätön tylsyys. Oikeasti, älkää kukaan ryhtykö sinkuiksi jos ei ole aivan pakko. Sinkuilla on salaliitto varattuja kohtaan, he haluavat vetää kaikki tähän kurjuuteen uskottelemalla sinkuilla olevan hauskempaa.. Näin ei ole! Ainakaan minun kohdallani. Tai okei, voisi ehkä olla jos kaikki ystäväni olisivat sinkkuja.. silloinhan me käytäisiin miesjahdeissa yhdessä, mutta tilanne jossa olet yksin sinkkuna onnellisessa  parisuhteessa elävien ystäviesi seurassa ei ehkä ole niin hehkeää. En kuitenkaan tahdo valittaa (vaikka teenkin sitä jatkuvasti), minulla on kaikesta seurustelevaisuudestaan huolimatta maailman parhaat ystävät ja on yksinomaan ymmärrettävää etteivät he tahdo juosta kultiensa kainaloista kaikenmaailman kissanristiäsiin-enpä tahtoisi minäkään. Vikahan on täysin minussa itsessäni, pitäisi olla vaan tarpeeksi rohkeutta tehdä asioita  ominpäin ilman ystävien taustatukea. Ja jos olisin oikein fiksu, käyttäisin tämän luppoajan kandin työstämiseen. Mutta enhän minä ole.

Miehiäkään ei näy mailla eikä halmeilla, ovatko he ehkä kuolleet sukupuuttoon? Kultapoika lopetti yhteydenpidon täysin ja mallipoika pisti tekstaria viimeksi VIIME VIIKOLLA! "Mie tykkään susta".. jee jee. Ei ole siis mitään mistä kirjoittaa.

HOT TOP

Tein leikkimielisen hot-top listan googlesta poimituilla kuvilla.

1. kultapoika

2. Vaeltaja 

3. Mallipoika

4. Lähikaupan kassapoika

Mikä numero olisi sinun favoriittisi? :D

kirje tulevaisuudesta

Oli aikamoinen yllätys tulla tänään kotiin. Mähän totisesti kirjoitin mallipojalle kirjeen kolmisen viikkoa sitten.Tänään löysin pikkuruisen paketin lattialtani. Paketti sisälsi nenäliinapaketin ja kirjeen.

Kirje alkoi näin:

parahin  Hei   Rakkahin   Veera

Ensiksi haluaisin painottaa tämän olevan rakkauskirje, ihan vaan että sulla riittäisi mielenkiintoa lukea se loppuun (itsehän olin aloittanut kirjeeni hänelle sanoin: tämä ei ole rakkauskirje, ajattelin mainita ihan varmuuden vuoksi että uskallat lukea sen kokonaisuudessaan). Olen mitä eniten pahoillani myöhästyneestä vastauksesta. Toivottavasti tämä kirje löytää sinut terveenä ja hyvissä voimissa, tai ylipäätänsä löytää sinut. 

Pahoittelen viivästynyttä vastaustani. Ilmeisesti postivankkurit jotka kuljettivat arvokasta karkkilastia tulivat ryöstetyiksi ja osa kirjeistä oli avattu ja suljettu teipillä. (olin teipannut kirjeeni varmuuden vuoksi kiinni) Säilyneet riekaleet kontolleen ottanut kuriiri oli toimittanut postin jostain syystä monta vuotta vanhaan osoitteeseeni (lähetin kirjeen vahingossa väärään osoitteeseen) ja onnistunut hevosineen kuolemaan narkolepsiaan. 

Sitten hän kirjoitti kuulumisiaan.. ja jatkoi:

Veera-pieni. Ei pojat välitä sun hiusväristä (olin kirjoittanut hänelle tukkakriisistäni) Pojille riittää isot tissit, nätti naama, hyvä perse, paljo suihinottoja ja kasa voileipiä. Niin älä pelkää että hiusvärisi vuoksi jäisit yksin. Sitä Taylor Lautneria et välttis saa (taisin mainita kirjeessäni jotakin Lautnerin suloisuudesta) mutta eiköhän me sulle joku Danny DeVito löyvetä :D

plääplääplää

Jos et oo vielä sattunu huomaamaan niin tässä kirjeen mukana on paketillinen nenäliinoja ihan vaan ettei tarvitse niistää asiakkaiden ruokiin, ellei ne sitä erikseen pyydä (kirjoitin hänelle siis flunssaisena ja mainitsin että työnteko on aivan hirveää kun räkä valuu ruokaa valmistaessa).

< 3: lla mallipoika (toi on sydän, eli rakaudella. Etenkin kun alussa painotin tän olevan rakkauskirje). (itseähän siis olin piirtänyt omaan kirjeeseeni liekkien kuvan sydämen kuvan tilalle ja selittänyt sen tarkoittavan lämmöllä Veera).

Kirjeen mukana oli myös erillinen lappu jossa luki:

Veera   kevät 2039

Se sairaus, ne rokotteet ei toiminu. Sun pitää käydä useammin piip (mallipojan paikkakunta). Joka viikonloppu ennenku on liian myöhästä. Ihmiset, eli jäljellä olevat, meitä on enää kourallinen. Se epidemia tappoi 98% ihmiskunnasta ja loput on hedelmäll mahoja. Mene piippiin vain niin voit pelastaa ihmiskunnan.

Tulevaisuudesta: Mallipoika

hahhahahahhahahahahha..Aivan ihana!! Tää tyyppi saa mut kyllä aika ajoin hymyilemään ja nauramaan ihan kunnolla! Se omisataa aivan loistavan huumorintajun ja selvästikin tuntuu pitävän musta. Voi kun olis loistavaa jos voisin risteyttää kultapojan ja mallipojan keskenään.Mitä siitä sitten syntyisi? kullipoika hahahhahaha.. Okei. hauskaa. Mallipoika todellakin omistaa piirteitä joita tahtoisin kultapoikaan ja toisinpäin. Voisimpa tunkea ne kaksi blenderiin ja luoda täydellisen sekoituksen juuri minulle.

huoh!

Perkele millaisen sopan olen itsellleni keittänyt.

Tyhmää oli mennä ihastumaan, mutta samalla mietin olenko sitä oikeasti? vai sekoittaako testosteroni vain päätäni? Kultapoju oli taas viikonloppuna luonani yötä. Olen hieman hämmentynyt siitä, mitä hän minusta tahtoo. Hän aloittaa kaikki keskustelumme facebookissa, mutta on kykenemätön juttelemaan kasvotusten. Hän saa ahdistuskohtauksen jos erehdyn esittämään hänelle jotakin kysymysmuodossa. Hän luultavasti luulee minun yrittävän kouluttaa hänestä itselleni poikaystävää. Oikeasti haluaisin vain ystäväpojan. Olen jo saanut tarpeekseni "vitun vammasista lapsista", kuten exäni tapasi nimittää kaveriporukkaansa. Ja sitä he tottavie ovat. Tunnevammaisia älykääpiöitä.

Päädyimme jälleen siis leikkimään aikuisten leikkejä. Ei kai hän muuten luokseni olisi edes tullut. Selvinpäin juttu toimi huomattavasti edelliskertaa paremmin. Minulle tyydyttävintä on kuitenkin läheisyys, joten "suhteemme" on minulle vääränlainen. Joku ystävistäni joskus varoittikin yhdenillan juttujen vahingollisuudesta, mitä sitten kun yhdenillan jutusta tulee monen illan juttu? Onko vahingollisuuskin silloin potenssiin 5?.. Tiedä tuosta. Hän vain on niin hyvä pussaaja, että en varmasti osaisi sanoa ei, jos hän ehdottaisi jälleen näkemistä. Miksen voi tavata kunnollista poikaa?

Säikytinpä kuitenkin kultapojankin ehkä pysyvästi pois. Sillä heitin hänelle läpällä aamulla että "jäät asumaan mun luo".. Hah, oikeasti! Pitäisit joskus suusi kiinni.. Kultapojalle tuli kova kiire lähteä kotiin.

miksi oi miksi?

Ei näin pitänyt käydä.

Ahdistaa. Olen ihastunut. ja nimenomaan tähän tyyppiin, jonka kanssa minulla ei koskaan synny minkäänlaista juttua. Se taitaa tosiaan mennä niin, että naisilla on sydän vaginassa. Seksiä ei voi harrastaa ilman että siihen salakavalasti tulisi mukaan tunteita. En tiedä, pitäisi unohtaa vaan tämä tyyppi, muttta hän ei suostu jättämään ajatuksiani rauhaan. Paska. Kuinka nyt ikinä tapaan oikeasti potenttiaalisia poikaystäväehdokaita kun ajatukseni ovat kokoaika tässä kiharatukkaisessa nappisilmässä. huoh. Vaikeaa. Harmillisinta tässä on se, että hän ei varmasti ajattele minusta samoin. En ole kuullut hänestä viikkoon.. ehkäpä tämä tästä. Ihastuminen on syvältä silloin kun ihastuksen kohde ei tunne samoin..

Kultapoika <3

miehet!

Hiljaiseloa on tosiaan pidellyt. Kandintyöstäminen ja äärettömän tylsä elämäni ovat pitäneet minut kiireisenä. Treffiprofiilini poistin kahden päivän jälkeen ja yhdillä treffeillä kävin pojan kanssa joka osoittautui täysin vastakohdakseni ja mieheksi joka ei kiehdo minua juuri lainkaan. Hän kutsui itse itsensä luokseni katsomaan elokuvaa, enkä minä toisaalta pannut vastaankaan. Toivoin kokoajan että leffa loppuisi nopeasti jotta voisin saatella tämän amismiehen ulos. Poika oli ihan söötti mutta esitti tyhmiä kysymyksiä, eikä meillä yksinkertaisesti klikannut.

"Käytätsä tota sun venetsia naamaria ulkona liikkuessas?"
"No mitäs luulisit?"
"No miksei.. etkö tykkää  hämmentää ihmisiä?"..............................................voi luoja

No mutta mennäänpä mielenkiintoisempiin aiheisiin. Kerronpa teille hieman kultapojasta. Sen yhteisen yö-episodimme jälkeen tuntui kuin hän olisi vältellyt minua oikein kunnolla. Kerran yritin lähestyä häntä facebookissa, mutta turhaan.. hän pakeni nopeasti paikalta. Annoin asian olla, ehkä häntä hävetti niin paljon se, että oli sortunut parhaan kaverinsa ex-tyttöystävään. No, poikahan matkusti sitten kahdeksi viikkoa penispää-eksäni luokse lomalle pallon toisele puolen.

Viime lauantaina herättyäni katsoin puhelintani ja siinä vilkkui yksi saapunut viesti. Ajattelin, että voi ei! Tämän täytyy olla siltä amikselta, joka oli perjantai iltana ollut luonani katsomassa  sitä elokuvaa. Avasin viestin kauhunsekaisin tuntein ja hämmästys oli todela suuri kun lähettäjänä oli kultapoika .. wtf??! Hän oli kaksi päivää aiemmin palannut penispään luota ja viestissä luki: "Huomenta. Mitä kuuluu? Oon tässä naapurissa partyissa. Onko viikonloppuna töitä?" Viesti oli lähetetty klo 6 aamulla, eli neljä tuntia aikaisemmin.. selvä känni-vonkausviesti. Vastasin hänelle takaisin: "Moi, sori. huomasin viestin vasta nyt. Töitä vasta huomenna ja suunnitelmissa itselläkin mennä tänään juhlimaan. Jos oot edelleen naapurissa niiin tuu aamupalalle jos huvittaa".. Meni tunti että sain vastauksen : "Kiitti kutsusta, mutta haisee niin vanha viina etten kehtaa. Ei kannata juhlia". Ehkä häntä oli jälleen alkanut kaduttaa? "Ok. Ei mulla siis olisi mitään taka-ajatuksia ollut, lähinnä olisin udellut kuulumisia. Ja tuo vanhan viinan löyhkä taitaa olla jokaisen teekkarin ominaistuoksu." Seuraavassa viestissään hän ilmoitti tulevansa moikkaamaan minua. Kuinka ristiriitaista.

Hän siis tuli ja minä pakotin häntä syömään aamupalaa kanssani. Teeveestä tuli awkward ja hän istui sängylleni katsomaan sitä. Meinasi itseä naurattaa kun tajusin että juuri kyseisessä jaksossa Kyle saa kuulla saaneensa parhaan ystävänsä jämät. Hah! Istuin hänen viereensä ja seuraavana ruudussa alkoikin pyöriä Jersey Shore ja tämän jälkeen 16 and pregnant. kultapoika oli jo jersey shoren kohdalla tehnyt olonsa mukavaksi ja makoili sängylläni, minä makoilin hänen vierellään. Katsoessamme 16 and pregnantia totesin hänelle "Hyi.. Miksi noi haluaa pilata elämänsä noilla lapsilla? Kuka haluaa lapsia?" Tähän hän vastasi: "No en mä tiedä, jos löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa haluaa tuottaa jälkeläisiä" Katsoin häntä hämmästyneenä. Penispää-exäni oli aina höpöttänyt kultapojan olevan sitä sorttia joka ei koskaan halua tuottaa vaippahousuisia hirviöitä.

Laitoin meille leffan pyörimään ja tämän aikana hän rupesi kutittelemaan ja tökkimään minua kyljistä. Pianhan siinä jo oltiin toisissamme kiinni ja suutelimme niin kiihkeästi että ikkunalasitkin olisivat voineet huurtua. Emme tehneet muuta kuin kiehnäsimme ja pussailimme sillä minun oli tarkoitus lähteä pian lenkille. Sanoinkin hänelle heippa ja hän lähti kotia kohti kolmen tunnin olemisen jälkeen.

Seuraavana iltana tullessani töistä, hän rupesi juttelemaan minulla facebookissa kaikkea turhanpäiväisyyksiä. Juttelimme noin kaksi tuntia jonka jälkeen ilmoitin että menisin nukkumaan. Hän toivotti hyvää yötä. Eilen sitten puolestani minä menin ahdistelemaan häntä facebookissa.. mutta keskustelusta ei oikein tullut mitään ja hän häipyi sanomatta heihei. Ota tuosta nyt selvää? Mitä hän minusta tahtoo? Onko hän kiinnostunut tai ei ja millä tavalla? Huoh.. Itse aion pitää viikon facebook-tauon kun alkoi niin pännimään. Miehiä on helvetin vaikea tajuta!

deiteille? anyone?

Kunnon syysmasennus meneillään. Lisäksi olen kipeä. masentunut ja kipeä, mikä seksikäs yhdistelmä! Ehkä tällä saa iskettyä emo-poikia. jes!

Tosiaan.. miksi olen masentunut? Tämä on myös syy sille miksi en ole kirjoittanut tänne mitään: Elämäni on hanurista! Mitään ei tapahdu, paitsi se että etusormeni klikkaa joka viides sekunti facebookin päivitä-nappulaa. Huoh. Olen oman kotini vanki ja syksyn pimeys alkaa muistuttaa minua yksinäisyydestäni. Enkä omista edes fuckbuddya, vaikka todellisuudessa kaipaisin vain hugbuddya. Sellasta miestä tuskin löytää mistään joka olisi valmis tulemaan luokseni vain antamaan ja vastaanottamaan hellyydenosoituksia? .. tyypillistä.

Mitä minä siis tein tylsyyksissäni???? Ilmoitin itseni TAAS deittisivustolle, tosin olen aika varma että deletoin profiilini huomiseen mennessä, kun yksinäisyyden puuskani on ohitse.

Ilmoitukseni meni jotakuinkin näin:

Otsikko: En ole psykopaatti

En erityisemmin pidä itseni kuvaamisesta, koska se on vaikeaa.. ja pitäisi muka antaa itsestään viehättävä ja mielenkiintoa herättävä vaikutelma. Hah! Samalla pitäisi vakuutella että on jotakuinkin normaali, eikä ole sukua tunnetuille lööpeissä esiintyville psykopaateille, no en onneksi ole. Huumorintajuakin pitäisi löytyä, mutta kukaan ei ikinä määrittele että millaista.. Omasta mielestäni olen äärimmäisen hauska, joku toinen pitää minua vain idioottina. Onko outoa naurahtaa vauvavitseille?.. Etenkin kun opiskelee itse alaa lasten parissa. Kuka edes onnistuu mahduttamaan oman persoonansa tai tarkoitusperänsä 1500 sanaa sisältävään laatikkoon? Ehkä ilman välilyöntejä. No yritetään: Haen mitä luultavammin seuraa, koska miksi muuten kirjoittaisin nyt tätä kuvausta (mutta samalla olen myös hyvin epävarma tästä)? Facebookki alkaa tympäisemään sosiaalisena väylänä pikkuhiljaa. Hmm.. Olen puhelias, ärsyttävyyteen asti. mutta välillä myös todella hiljainen (ainakin silloin kun nukun). Olen myötätuntoinen ja kiltti (nämä ovat huonot puoleni). Olen mokailija ja monet tilanteet kanssani ovat äärimmäisen kiusallisia, mutta onneksi osaan myös nauraa itselleni. Olen oman elämäni pelle, mutta välillä sirkus kaipaisi myös jonglööriä tai maailman vahvinta miestä, mutta ei kiitos viiksekästä naista.


Sain kaksi viestiä. Toinen kysyi haluanko nähdä hänen saunakuvansa... ja toinen vaikutti ihan liikaa tyypiltä jonka olin kerran tavannut chatissa ja joka oli ehdottanut tapaamista pilluralli-marketeilla, sekä osoittautunut kunnon amikseksi (akateeminen mies kiinnostaa minua huomattavasti enemmän).. joten..

puhelu

Eihän tästä hiljaisuudesta nyt tule mitään.. Mallipoika soitti.

Olin oikeastaan hyvin yllättynyt, sillä kuvittelin hänen unohtaneen minut nyt tyystin.. tai ainakin minä aloin lahjakkaasti unohtamaan hänet. Sain taas puhelimessa kuulla siitä kuinka hänellä on ulkonäköpaineita ja kaikkea muuta shaibaa... oikeasti. Kysäisin häneltä myös ohimennen sattuuko hän tuntemaan lorupussipoikaa, sillä olin huomannut että mallipojan pikkusisko on lorupussipojan ystävä facebookissa. Mallipoika repesi raikuvaan nauruun ja totesi olevansa hänen kanssaan hyväkin ystävä ja kehoitti  jotakuta pokaamaan lorupussipojan itselleen, sillä tämä kuulemma halusi itselleen jonkun muun kuin tytön jonka kanssa heillä on jo vuosia ollut on-off-suhde. Minä puolestani totesin, että harmi vain että hyvä tyttöystäväkandidaatti asuu tällähetkellä niiinkin kaukana kuin lähi-idässä. Mallipoika totesi kaupungissani olevan pienet piirit ja oli iloinen kun oli päässyt muuttamaan täältä pois. Minä pyysin häntä kertomaan mikä kaupungissani tapahtunut on ollut niin traumaattista että se on aiheuttanut niin suuret antipatiat mallipojalle. Hän ei suostuunut kertomaan joten lahjoin häntä m&m-karkeilla ja kerroin lähettäväni ne hänelle postissa.

Mallipoika rupesi viimein pitkien suostuttelujeni siivittämänä kertomaan tarinaa siitä kuinka hän oli eronnut tyttöystävästään ja kuinka tämä tyttöystävä oli eron jälkeen mennyt panemaan mallipojan parasta ystävää.

Tässä kohtaa meinasi mennä itsellä m&m karkit väärään kurkuun.. vaikka onnekseni minä en halua eksääni takaisin, joten ei sinällään haittaa jos häädin hänet pysyvästi asumaan toiselle puolelle palloa missä hän tällä hetkellä majailee. Mallipoika jatkoi juttuaan siitä kuinka kipeästi tämä oli häntä satuttanut ja kuinka ystävyys hänen parasta ystäväänsä kohtaan oli tämän seksikeissin jälkeen. Omassa mielessäni vain toivon ettei tyhmä tekoni aiheuta minkäänlaista välirikkoa kultapojan ja eksäni välille.  Vaikka samalla.. who cares?


btw.. ette arvaa kuka kävi eilen asiakkaanani?? Torstain paritusyritykseni.. ai oliko awkward tilanne? ai hävettikö?

Moraalikrapula

Morkkis.. kaikesta. Lähinnä kuitenkin suuresta suustani. Puhun ennenkuin ajattelen ja puhun yksinkertaisesti liikaa kaikille kaikesta. Ongelmanani on liika avoimuus ja liian suuri suu. Siksi mietinkin tänään vakavissani tämän blogin lopettamista.. auttaisiko se ongelmassani? vai onko tämä nimenomaan hyvä keino purkaa puhumisen tarvetta? Sinkkuudessa todellakin huonoa on se, että puuttuu tämä poikaystävä jolle aina kertoi mitä tyhmempiä juttuja, jotenkin en ole vielä sisäistänyt että ystäväni eivät voi korvata häntä ihan kaikessa.

Aloin myös pohtimaan liikaa tänään millaisen kuvan itsestäni annan muille ja mitä muut minusta ajattelevat. Vaikutan todella teinipissis-prinsessalta monessakin mielessä, eikä tämä edes olisi huolestuttavaa jos vain vaikuttaisin tältä, mutta alan itse vakavissani uskoa että minä todella olen tälläinen tyhjäpää ärsyttävä kovaääninen teinitähti. Lisäksi pelkään millainen maine minulle on tästä muotoutumassa, kuka älykääpiö menee harrastamaan seksiä ex- pällipää-poikaystävänsä parhaimman pällipää kaverin kanssa??? Olen niin nolo!

Nyt aloitin hiljaisuuden. en puhu kahteen päivään (toki töissä, koska asiakaspalvelijana en voi sulkea puhetta pois potkujen pelossa) ja lopetan miesjutut nyt tykkänään toistaiseksi.. minustahan on kehittymässä hirveä helppo jakorasia?? Tänään kassapoika lähikaupassani piti silmäpeliä kanssani. Nyt riittää! Suljen silmäni miehiltä ja katson miten se onnistuu, ehkä pystyn keskittymään kandiinkin paremmin kun testosteroni ei ole sekoittamassa päätäni.. ja hyvällä tsägällä en karkoita ääliömäisyydelläni ja mieskeskeisillä puheillani kavereitani ympäriltäni. Kiitos ja kumarrus.

"Hi, Im *piip* and I'm a flirtholic"

pikkuhutsu

omg...... En tiedä miten voin enää jatkaa tätä blogia.. tunnen itseni ehkä pikkuriikkisen likaiseksi hutsuksi. Hyi minua!

Eilen siis.... Oli bileet, joihin raahasin ystäväni lähes vastoin heidän tahtoaan. Bileissä oli hervoton määrä miehiä, naisia oli baarissa ehkä 1/8 miehiin nähden. Aika tähdellistä. Bileissä pyöri paljon tuttujani mm. työkaverini, lorupussipoika (vaihdoin hänen nimensä tunnistettavista syistä.. voitte lukea hänestä blogitekstissäni "kuka saa lorupussiin kurkistaa"), kultapoika, sekä eksäni eräs kaveri joka on monesti lähetellyt minulle härskejä viestejä facebookissa (kutsuttakoon häntä nimellä ultimate friendzone [koska hänellä on aina ja jatkuvasti yritys päällä naisten suhhteen, mutta naiset tahtovat hänestä vain kaverin.. johtuu osittain ehkä miehen lyhyydestä])  ja löysinpä illan aikana myös pari uutta tuttavuutta. Ystäväni yrittivät parittaa minua eräälle herttaiselle pojalle ja olisivat onnistuneetkin varmasti tässä jos tämä kielletty hedelmäni kultapoika ei olisi ollut samassa baarissa viemässä keskittymiskykyäni (joka oli huono, johtuen monista alkoholijuomista).

Ilta siis alkoi hyvin. Kiehnäsin tanssilattialla tätä paritusyritystäni vasten ja tanssin letkassa kaikkien opiskelijapoikien kanssa (ultimate friendzone ilmaantui heti taakseni letkassa).... Kävin laulamassa karaokeakin yhdessä työkaverini kanssa (muistaakseni biisin paratiisi). Jossakin välissä menimme sitten tupakalle ulos ystävieni kanssa.. Ulos ilmaantuivat parituspoikani ja hänen ystävänsä. Siinä sitten lirkuteltiin, kunnes paikalle astui kultapoika ja lorupussipoika.. jotka tulivat luokseni ja alkoivat heittää läppää luokseni tulemisesta ja kerrossämpylöistä ja taisivat he jostakin siinä sanaillakin.. sitten he lähtivät hakemaan lisää juotavaa ja tulivat uudelleen ulos. Hain haparoivan humalaisen katsekontaktin kultapoikaan ja osoitin sormillani "sinä-minä-meille?". Hän vain nyökytteli vastaukseksi päätään ja viittoi vielä takaisin tarkoitanko vain häntä vai häntä ja lorupussipoikaa vai vain lorupussipoikaa. Osoitin häntä ja hän tuli ottamaan kädestäni kiinni ja veti minut narikoille. Narikoilla hän naureskeli, että kuinka pitkälle aiomme viedä tämän leikkimme. Itse sanoin että jos häntä alkaa pelottaa voimme lopettaa heti.

Pian kuitenkin löysimme itsemme minun luotani. Kultapoika meni aivan jäihin ja pyysi saada vettä juodakseen. Hän naureskeli hermostuneena ja alkoi sopertaa jotakin vain nukkumisesta ja mahdollisesta kotiinlähdöstä. Jotenkin kuitenkin hän istui pian sängylleni ja minä olin hajareisin polvillaan hänen päällään. Aloin suudella häntä ja kysyin tuntuuko pahalta, ei kuulemma tuntunut.. ja loppu onkin sitten sensuroitu.  Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ehkäisytarpeilleni tuli käyttöä, vaikkei se niin hyvää oikeastaan ollutkaan. Se kyllä on sanottava että tämä poika osaa suudella!

No.. session aikana hänen puhelimensa piippaa ja ennen kuin käymme nukkumaan hän lukee saapuneen viestin. Se on lorupussipojalta: "Vitun homo, etkai sä menny sinne??" Katsomme toisiimme ja rupeamme nauramaan. Kultapoika vastaa: "Eiku menin kotiin".. *piip piip* "Bojoo!!" Ja kultapoika vastaa: "Joo.. En mä kehannu sinne mennä"..

Aamulla tarjoan hänelle aamupalaa: smoothieta, pekonia ja munia. Naureskelen hänelle: "Mä luulin että tää olis ollu vaikeempaa, sun piti olla mun kielletty hedelmä" johon hän vastasi: "Niin mäki luulin".

säpinää facessa

Kerronpa samaan syssyyn mitä rohkeaa tänään tein!

Lähestyin kultapoikaa! Päätin vihdoin kirjoittaa hänelle facebookissa. Näin siinä kävi!

Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän kertoi että on ollut rankka viikonloppu takana, biletystä jne. Minä puolestani valittelin kun en pääse baariin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Kysyin onko hän menossa ensviikolla eräisiin bileisiin, mutta hän ei tiennyt mistä puhuin. Hän kysyi olenko edelleen töissä työpaikallani ja kerroin että olen, sitten hän kysyi miten kerkeän opiskella töiden ohella ja vastasin että huonosti. Kysyin asuuko hän edelleen yliopiston lähellä, mutta hän kertoi muuttaneensa lähelle keskustaa. Vertailimme hetken kämppiemme kokoa. Kerroin pitäväni asunnostani  koska sieltä on mahtava näköyhteys kauppaan, joten voin kytätä sinne meneviä hyvännäköisiä asiakkaita. Hän kysyi että juoksenko perään, huudanko jotakin vai heitänkö jollakin näitä tyyppejä. Vastasin juoksevani perään ostamaan muka purkkaa ja että kaappini pursuavat tästä syystä kurkkupastilleja ja purukumia. "Ei huono" hän vastasi. Sitten pyöristin puheitani ja väitin etten todellisuudessa juokse perään (vaikka myönnettäköön teille blogini lukijat, että kyllä minä välillä näin teen) koska se olisi säälittävää. Hänen mielestään se ei ole säälittävää ja että on säälittävämpää juosta yökerhoissa kolme kertaa viikossa. Kerroin että tavanomaisin harrastukseni on pokata asiakkaita töistä tai ainakin YRITTÄÄ pokata. Hän sanoi että pitäisi itsekin mennä töihin ja minä vastasin: "Niin, kun en baareihinkaan pääse". Hän kysyi olenko joka viikonloppu töissä johon vastasin että kyllä ja mainitsin ohimennen jotakin stalkkeristani. Sitten hän kysyi että koska keitän hänelle lupaamani kahvit? (olin pyytänyt häntä kesällä kahville luokseni törmätessäni häneen muka "vahingossa" lähikaupassani) Minä puolestani kysyin että koska tulet kylään? Johon hän vastasi: "Ensi viikolla" johon minä vastasin: "Paitsi että hetkinen. Enhän mä helvetti omista kahvinkeitintä"  ja hän laittoi nauruhymiön. Sanoin keittäväni hänelle nescafen jauhokahvia. Aloimme jälleen puhua hänen asunnostaan ja siitä kuinka ankeaa on asua yliopistolla. Sitten sanoin hänelle:

Minä: "mutta onpa sääli.. nyt sulle ei voi enää tarjota baarin jälkeen yöpaikkaa läheltä keskustaa ku asut siellä iteki.. hah hah.. oompa hauska"
Hän:  " :D Et vaan ite pääse baariin"
Minä: "Ainiin :D:D unohdin"
Hän: "Niin paitsi että ei se estä yöpaikan tarjoamista"
Minä: "Nimenomaan" ja kerroin että olisi aika lähteä töihin..


Kuvittelenko vain vai lähtikö hän todella leikkiin mukaan??? Eikö pojilla ole sitä sääntöä että kaverin nykyisiin/eksiin/tuleviin säätöihin/hoitoihin ei kosketa?? Eipä haittaa minua, mielelläni käytän tätä ihanaa kultapojua hyödykseni yhden yön verran.. EHKÄISYVÄLINEIDEN KERA ;D

Stalkkaajan viimeinen tikki!

Hyi helvetti!!

Mä teen kohta poliisille lähestymiskiellon tosta stalkkerista. Se on niin pelottava hyypiö! En tajua miren tollasia ihmisiä on edes olemassa. Tämä olisi jo melkein hauskaa jollei se olisi niin pelottavaa.. Melkein kuulostaa että vedän näitä juttuja hatusta sillä ei oikeasti kellekkään voi käydä näin! Mutta kyllä vaan... mun elämässä saakeli kaikki on mahdollista.

Olin tänään iltavuorossa töissä, keske työpäiväni stalkkeri soittaa minulle ja minä ilmoitan hänelle että en jouda puhumaan sillä olen töissä. Selvästikkään hienovaraiset vihjaluni siitä että minua kiinnostaa kuin kilo paskaa eivät toimi. Hän nimittäin soitti minulle klo 23:15 kun työpäiväni oli päättynyt ja olin matkalla kotiin. Tästä lähtien en enää vastaa hänen puheluihinsa.. Tämä puhelu meni näin:

Hän: "pääsitkö jo töistä? Missä oot?"
Minä: "Joo pääsin, pyöräilen tässä  kotiin"
Hän: "Mä odotan täällä sun kotiovella"
Minä: "Anteeksi mitä??"
Hän: "Joo.. Mulla on huolia ja haluan puhua sulle niistä"
Minä: "Öö.. Pitäisikö sun ennemmin puhua jollekki ammattiauttajalle.. Mä haluan vain kotiin ja nukkumaan!"

Ja mitä.. Tyyppi todellakin venaa minua kotiovellani ja hyökkää halaamaan minua minut nähdessään, minä vain seison jäykkänä vastaamatta halaukseen. Hän tarttuu minua olkapäistä ja pyytää minut läheiseen puistoon penkille istumaan. Minä sönkötän jotakin suihkusta ja väsymyksestä mutta jostakin syystä löydän itseni istumasta tältä kyseiseltä penkiltä. Hän yrittää ottaa minua kädestä kiinni, mutta ei onnistu tässä.. Sitten hän vaatii saada lämmittää  minua  koska  on niin kylmä sää, torjun hänen ehdotuksensa. Hän alkaa silittää ponnarilla olevaa tukkaani ja pyydän häntä siirtymään kauemmaksi, tilanne on melko ahdistava.

Hän: "Ai sun mielestä tää on ahdistavaa? Mä olen vain niin positiivinen ihminen, haluan levittää jeesuksen sanaa rakkaudesta ja mun mielestä ihmisten pitäisi kosketella toisiaan enemmän."
Minä: "Joo-o, mutta mä en halua että tuntemattomat tulevat noin lähelle mua. Käytkö sä jollaki aineilla?"
Hän: "Vaikutanko mä siltä?..No joo, tiedätkö mä luulen että se johtuu siitä mistä sä itsekin puhuit sillon siellä opiskelijaravintolassa. Mä olen jättänyt gluteenin pois ja musta tuntuu että mun läpi vain virtaa sellasta positiivista energiaa"
Minä: "Jaa-a.. Pitäisköhän sun enneminki ruveta syömään sitä gluteenia, toi sun energias on aika pelottavaa"
Hän: "Heh heh.. Mä olen oikeastaan kokenut valaistumisen"
Minä: "Jaa.. mitenkä sä oot sitten valaistunu?"
Hän: "Mä ajattelen olevani 2000-luvun uudesti tullut Jeesus"
Minä: "Just.. Mä taidan nyt mennä kotiin"
Hän: "Saanko mä tulla teelle?"
Minä: "Et.."
Hän: "Tiedätkö mussa on sellasta energiaa että aiheutan ihmisille hyvän olon. Luulen että se johtuu jollain tapaa mun äänestä, yks tyttö sanoi kerran että kun se oli ollu mun seurassa niin sen iho oli parantunu ja sen kuona-aineet kehossa oli lähteny liikkeelle"
Minä: "Jooo... No mä tästä meen"
Hän: "Mulla on jano, voisinko tulla juomaan lasin vettä"
Minä: "Et."
Hän: "No onko sulla laukussa vettä?"
Minä: "Ei. Hyvää yötä"
Hän: "Mä ajattelin että olsin tullu sun luokse nukkumaan"
Minä: "Ajattelit väärin" *Lähden kävelemään*
Hän: "OHO!"
Minä: "No mitä?"
Hän: "Kattelin vaan sun perääs".....................................................


Ja oikeasti.. Hän sanoo nuo asiat tosissaan! Hän tosissaan väitti olevansa uudesti syntynyt Jeesus. Mitä helvettiä! Pakko kyllä sanoa tyypille että pysy kaukana, en ole kiinnostunut. En tiedä onko jätkä vajaa, käykö hän aineilla vai onko hän vetänyt liikaa steroideja jotka ovat pehmettäneet hänen aivonsa??? Jokatapauksessa.. NYT RIITTI

Tekstitoive: Kuinka selvitä erosta?

Varoitus: Tämä teksi sisältää vakavamielistä tekstiä.


Joku ihana anonyymi oli toivonut minulta (!!) juttua siitä kuinka selvitä erosta.. (kommentteja ja toiveita todellakin saa pistää kommenttiboksiin ;))

Elikkä siis.. Kuinka selvitä erosta? Noh, jos totta puhutaan en ole paras mahdollinen ihminen vastaamaan tähän kysymykseen sillä omalla tavallani selviän siitä edelleen ja varmasti vielä pitkään tulevaisuudessakin. Pessimisti-minäni pyrkii ajattelemaan että eiköhän se ero sieltä tule kummittelemaan jos jonkin näköisiin kutsumattomiin tilanteisiin aina silloin tällöin, esimerkkinä voisin sanoa sen että omaan nykypäivänä tavattoman huonon itsetunnon omaa kehonkuvaani kohtaan ja tämä on yksi syy siihen miksi en harrasta villiä seksiä jokaisen vastaantulevan miespuolisen kanssa (tai myönnetään.. lähinnä yhdenkään). Pelkään ettei vartaloni ole riittävä tai että siinä on jotakin vikaa. Mistä pelko tuollaista asiaa kohtaan sitten kumpuaa? No varmasti siitä, että alitajunnassani ajattelen etten riittänyt ex-poikaystävälleni.. tyhmää tai ei.

Voisin hieman avata tässä välissä tätä minun eroani.. joten kaikki kaverilukijat, skipatkaa ainakin tämä kohta (jollei sitten koko tekstiä) yli, sillä olette saaneet kuulla siitä jo niin paljon että kalojakin kiinnostaa. Eniveis.. Erosin poikaystävästäni viisi kuukautta sitten viiden ja puolenvuoden seurustelun jälkeen. En tiedä kumpi meistä tuli jätetyksi, minä ainakin suurimmaksi osaksi tavallani. Eron merkit olivat ilmassa jo pitkään ja tästä syystä uskonkin ettei ero koskaan tule yllätyksenä kenellekkään, siltä vain tahdotaan sulkea silmät. Meillä se oli yhtä soutamista ja huopaamista poikaystäväni mielialojen mukaan: yhtenä hetkenä hän halusi vain minut ja seuraavana ei osannut päättää. Lopulta hän päätti niin, että halusi naapurintytön.. Olen äärimmäisen kiltti ihminen joten annoin poikaystäväni nukkua olohuoneen sohvallamme haluistaan huolimatta. Noh, kului pari viikkoa ja hän tuli toisiin aatoksiin. Halusi minut takaisin ja jopa itki vuolaasti sen eteen. Minä hellyin ja annoin anteeksi, sillä mitään fyysistä ei tietääkseni näiden kahden välillä ollut tapahtunut. Tästä kului viikko ja eräänä yönä baarireissun jäljiltä hän ei enää tullutkaan kotiin. Aamulla kerroin että hän voisi pakata kamansa ja muuttaa osoitteeseen syvin helvetti. Kyllähän se sattui ja pahasti.

Tärkein osuus.. miten selvitä. No pakkohan se on! Kuole tai taistele! Jokainen ero on kuitenkin niin yksilöllinen ja ihmiset siinä niin erilaisia persoonia, että on edes mahdotonta neuvoa yleispätevää keinoa selvitä erosta. Eihän sellaista ole olemassa, mutta voinhan minä oppineena omasta erostani antaa jotakin muka-fiksuja neuvoja ja sen sellaisia. Ensinnäkin, suosittelen eroprosessin aikana pysymään mahdollisen kaukana facebookista!! Kaikki sinne kirjoitetut avautumistekstit kyllä hävettävät jälkeenpäin (vaikka tiedän että sillä hetkellä tuntuu tarpeelliselta kuuluttaa koko maailmalle millainen kusipää kyseinen tyyppi on ollut... mutta ehdottomasti, älä tee sitä vaikka tyyppi sen ansaitisikin. Voin paljastaa, että minä en valitettavasti noudattanut omia neuvojani)..

Suurimpina syinä ns. selviämiseeni pidän kuitenkin ystäviäni, perhettäni ja omaa asennettani. Omaan ehkä maailman parhaimmat ystävät, jotka lappasivat eteeni sipsiä ja limukkaa ja pakottivat syömään jotakin, lisäksi yksi ystävistäni kävi lämäsemässä ex-poikaystävääni turpaan humalassa (en tosin suosi väkivaltaa, mutta pakko myöntää että lämmitti se sydäntä aika tavalla), lisäksi mikä tärkeintä he jaksoivat ja jaksavat edelleenkin kuunnella minua (tai ainakin esittää kuuntelevansa) ja antavat jatkuvasti äärimmäisen hyviä neuvoja. Ole siis ystäviesi kanssa niin paljon kuin he sinua kestävät, puhuminen on parasta terapiaa ja ystävieni kanssa sain naurettua erolleni.. Nauraminen on myös tärkeää sen itkemisen rinnalla, huomaa tilanteen koomisuus! Perheeni tuki minua myös ja äitini onkin aina ollut paras neuvonantajani. Lisäksi en olisi tässä pisteessä ilman omaa  asennettani, minusta kuoriutui äärimmäisen optimisti ja positiivinen ihminen eroni aikana (olen aina luullut olevani ikuinen pessimisti). Uskon osaltani kohtaloon ja ajattelen että tämä oli tarkoitettu tapahtuvaksi siksi että oppisin siitä jotakin. Sain äidiltäni kelttikorun eroni aikoihin ja symboli siinä lupaa "maanpäällistä onnea" (pidän korua kaulassani jatkuvasti), ajattelin korun saatuani että kaikki mikä minulle tapahtuu, tapahtuu syystä.. ja että vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin maailman kurjimmilta asioilta, osoittautuvat ne joskus elämäni parhaimmiksi tapahtumiksi.

Ajattelen siis, että vaikka eroni oli ikävä, uskon että se myöhemmin elämässäni osoittautuu onnellisen elämäni avaintekijäksi. Ehkä joskus löydän ihanan miehen joka osaa kohdella minua oikein ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, sekä arvostaa minua.. tällöinhän olen kiitollinen erostani ja siitä että se tapahtui koska enhän muute olisi ikinä löytänyt tätä unelmieni prinssiä ja roikkuisin edelleen suhteessa miehen kanssa joka tahtoo elämältä tyystin eri asioita kuin minä, eikä arvosta minua pätkääkään. Olen mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa joka ei kohtele minua oikein. Ole sinäkin! Arvosta itseäsi ja näe elämän tarjoamat mahdollisuudet suruverhosi takaa, sillä niitä on paljon! Itse olen ruvennut toteuttamaan unelmiani, joilla ei koskaan ollut tilaa parisuhteessamme. Olen onnellinen tästä hetkestä ja huomisen tarjoamista mahdollisuuksista.