dont hate the player, hate the game

Kuten otsikkokin jo ehkä kertoo haluan kirjoittaa aiheesta ihmissuhde-pelit, sillä minä jos joku olen niissä äärimmäisen huono. Ensinnäkään en osaa peliä nimeltä "yhdenillan-jutut", sillä menen ihastumaan vastapelaajaani.. joten olen siinä pelissä automaattisesti aina häviäjä. En myöskään osaa peliä "parisuhde", vaikkakin pelaan sitä ehkä parhaiten, toistaiseksi olen kuitenkin ollut häviäjä kahdessa pelissä kolmesta. Kolmas peli jota en tunne on "pokaus" ja tästä pelistä haluankin kirjoittaa erityisesti.

"pokaus"-pelin säännöt kuulostavat yksinkertaisilta: flirttaile, juttele, hurmaa. Mutta se ei ole sitä! Ainakaan minun kohdallani, sillä en ole tyypillinen tyttö.. ainakaan omasta mielestäni. Jos pelaajina ovat tyttö ja poika, pokaus onnistuu hyvin harvoin niin, että tyttö on aktiivisempi osapuoli. Ei, pelissä on kierot säännöt siitä miten tyttö-pelaajan tulisi toimia ja olla.

Ensinnäkin, tytön tulee olla vaikeasti tavoiteltava. Hän saa halutessaan osoittaa vain pienen hymyn tai silmäyksen pojalle osoittaakseen olevansa kiinnostunut, mutta hän ei missään nimessä saa tehdä siirtoa pojan luokse jos tahtoo pokauksensa onnistuvan. Sillä pojat ovat saalistajia, he haluavat nähdä vaivaa tämän herkkupalan eteen. Tiedän, kuulostaa tyhmältä ja mielestäni se onkin sitä. Mutta niin se on, nainen saa näytellä saaliseläimen roolia ja mies saa toteuttaa kivikautista viettiään metsästäjän-roolistaan.

Toiseksi, tyttö ei saa olla liian vaikeasti tavoiteltava sitten kun mies on vihdoin tehnyt siirtonsa ja edennyt juttelu-vaiheeseen. Jos tyttö haluaa siirtyä pokaus-leveliltä parisuhde-levelille, mutta haluaa välttää yhdenillanjuttu-tasoa hänen kuuluu hienovaraisesti ilmaista se, ettei vaikuta pihtarilta "et tuu sitten saamaan tänään mitään". Lisäksi on vaarana kun tekee "et tule saamaan pimppiä"-asian heti alussa selvässä, saattaa tulla tuominneeksi koko miessukupuolen ajattelemaan vain sitä yhtä ja ainoata asiaa. No niinhän ne tekevätkin, mutta sitä ei saa sanoa heille ääneen.

Mutta!! Jos tyttö ei tee asiaa miehelle selväksi heti alkumetreillä, hän saattaa pahimmassa tapauksessa syyttää tyttöä loppumetreillä (siinä vaiheessa kun tyttö on lähdössä YKSIN kotiin) siitä, että on koko illan antanut ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Ja hän tuomitsee tytön julmaksi miehillä leikkijäksi ja pelaajaksi, mutta tämä on vain bluffia!! Miehen taktiikkana on saada tyttö tuntemaan syyllisyyttä ns."epäreilusta pelistä", jolloin hän saattaa pahimmassa tapauksessa voittaa pelin ja tyttö puolestaan kompastuu rosvosektoriin ja voi kaupanpäälliseksi saada kupan ja kolme muuta kaveria. Sen pituinen se.

Millainen pelaaja minä olen? Liian avoin, paljastan kaikki korttini heti kättelyssä jolloin minun kanssani pelaamisesta tulee tylsää sillä olen liian helppo vastus. En osaa bluffata, saati olla salaperäinen. Minä olen hyökkääjä ja yritän saada pojan shakki-mattiin, tämäkös kauhistuttaa heitä ja he jättävät leikin kesken. peli päättyy osaltani ennenkuin se alkaakaan. En ole luovuttaja, mutta en myöskään odottaja. En jaksa pelata peliä missä mies on pelaaja ja minä pelinappula, haluan myös tehdä siirtoja! Ilman että pelaamme miehen pelisäännöillä. Tämän vuoksi en varmaan koskaan pääse mukaan peliin, mutta ainakaan en alistu noille naurettaville pelisäännöille jossa mies on lähes poikkeuksetta aina voittaja.

hyvä mies hukassa

Ajattelin tulla kirjoittamaan katkeran suloista tekstiä siitä kuinka kaikki miehet ovat sydämettömiä.. tai no ei ihan kaikki, mutta suurin osa.

Pohdiskelin kaikkia miessuhteitani ja tekisi mieli vääntää itkua siitä kuinka jokainen heistä on jollakin tavalla satuttaneet minua, mutta en aio tehdä sitä sillä olen samanaikaisesti äärimmäisen pettynyt itseeni että olen antanut sen tapahtua. Kun kelaan ajassa taaksepäin löydän kasan kaveripoikia, joista jokainen hylkäsi ystävyytemme kun tajusi että haluan pysyä vain ystävävyöhykkeellä. Tiedän, kuulostan ylimieliseltä, mutta näin se on minun näkökulmastani mennyt. Toki poikkeuksiakin löytyy, yhteen poikaan ihastuin ja seurustelin hänen kanssaan kaksi  kuukautta viisitoistavuotiaana, minä olin sillä kertaa se pahis ja sydämetön joka lausui sanat "tää juttu ahdistaa mua, en halua seurustella". Yksi kaveripoika oli minuun ihastunut, eikä hänkään ollut sydämetön -minä olin. En kertonut seurustelevani, sillä ihastuin häneen itsekin. Kaveruudestamme ei tullut oikein enää mitään koska molemmat halusivat suhteelta enemmän, mutta samanaikaisesti rakastin penispäätä ja valitsin loppupeleissä hänet, vaikkakin kannoin syyllisyyttä ihastumisestani koko loppuseurustelumme ajan.

Okei, myönnetään.. ehkä pata kattilaa soimaa. Mutta jokainen jonkinnäköinen suhteeni miehiin erottuani penispäästä on tuottanut vain pettymyksiä. Ehkä se on se kuuluisa karman laki? "Kohtele muita niinkuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan". Jos voisin valita, olisin onnellinen yksin.. kai sen voisikin valita, mutta silloin minun pitäisi tyytyä elämääni ja lakata haaveilemasta. Minä kun olen paatunut romantikko, odotan että joku tuo minulle lasikengän sovitettavaksi, tai pelastaa minut omenaan tukehtumiselta ravintolassa suutelemalla, tai sammuttuani sadaksi minuutiksi baarin vessaan joku suutelee minut hereille huolimatta oksennuksen hajuisesta hengityksestäni... tai jotakin.

Onko hyvää heteromiestä olemassakaan? Vai onko disney vain aivopessyt minut?

känniapina

Äitini on aina kehunut minua fiksuksi tytöksi. No olen tässä puolen vuoden aikana todistanut itselleni että äitini taisi olla pahasti väärässä, onneksi hän ei tiedä sitä... tai ehkä hän on oppinut huomaamaan ettei hänen tyttärensä taidakaan olla se penaalin terävin kynä, mutta olen kiitollinen että hän uskottelee minulle päinvastaista. muumini ovat laaksossa ja sitä rataa..

Mitä tunteisiin tulee, en ole varmaan koskaan ollut kovin rationaalinen. Jos pitää valita tunteiden ja järjen väliltä, voitte vain arvata kumpaa kuuntelen. Siinä sitten rämmitään jatkuvasti ojasta allikkoon. Se miksi nyt kirjoitan tällästä liibalaabaa johtuu siitä, että painiskelen ihastumisen tunteeni kanssa..  kultapoika voisitko suksia pois muumittomasta laaksostani?? tai siis toisin sanoen, lähde lätkimään ajatuksistani kiitos!

Tosrataina vietimme pikkujoulua parhaimpien ystävieni kesken (yksi tosin on edelleen lähi-idän matkallaan).. Iltamme alkoi valkoviiniglögin kittaamisella ja perään kumosimme myös yhden valkkaripullon. Tämän jälkeen suuntasimme ravintolaan josta olimme varanneet pöydän. Joimme ja söimme ja joimme. ja lopulta olin itse ainakin niin perseet, että ravintolasta ulos astuttuani heti ensimmäinen tekoni oli oksentaa punaviiniä valkealle hangelle.  Eipä siinä, matka jatkui kaikesta huolimattaa baariin... jossa ei ollut ketään vielä paikalla. Valtasimme tanssilattian noloilla mooveillamme ja ystäväni opetti minulle jonkun hyvin eriskummallisen valotikkutanssin.. no, siinä sitten kirjaimellisesti tehtiin kuperkeikkoja baarin lattialla, jopa baarimikot pysähtyivät tuijottamaan meitä miettien "pitäisikö nuo heittää ulos?". Pari diskoturkkilaista kaivoi kännykamerat esiin ja kuvasivat meitä.. eli matskua on varmaan löydettävissä internetin ihmeellisestä maailmasta?

Puolustukseni voin todeta, että juon hyvin harvoin alkoholia humalahakuisesti ja nyt selvisi syykin sille että miksi. Kävin pussaamassa posliinia ainakin kymmenesti illan aikana tai vastaavasti puhumassa norjaa, ettei tule vääriä mielikuvia siitä että olisin sortunut lesbosekstailemaan. ehei. laatta lensi laahjakkaasti, mutta biletystähän se ei haitannut. Löyhkäsin pahalle ja näytin vielä pahemmalta. Jossakin vaiheessa kultapoika asteli baariin ja alkoi pyörittää taas sitä hyvin kaunista opiskelijatyttöämme sitseiltä. Tämähän kirpasi hieman jälleen. perkele. Ystäväni (joka tunnetaan myös siitä, että hän vetäsi penispäätä turpaan hänen pettäessään minua) käveli kultapojan luokse ja tokaisi tälle: "Tämä on pitkän harkinnan tulos, saanko sanoa tämän sulle? Huomasitko että tuolla jaettiin piparia?"... Ystäväni siis osoitti oville, sillä siellä jaettiin pikkujoulun hengessä ihan oikeita syötäviä piparkakkuja. No olihan siinä sitten naurussa pitelemistä.

Lähdimme kotiin yhden aikaan yöllä, mikä oli hyvä etten nolannut itseäni yhtään enempää. Kävin suihkussa jonne olin vähällä sammua ja istuma-ammeestani ylös noustessani olin repiä suihkuverhon mukanani. Sieltä sitten raahauduin tietokoneella ja sain sellaisen älyväläyksen että.... Lähetin penispäälle fb-viestiä (hänhän ei siis ole ystäväni facebookissa). Penispää-eksäni viettää siis vaihtovuottaan pallon toisella puolella ja seurustelumme aikana hän oli aina todella hyvin pukeutuva ja komea. No nyt hänestä on kuoriutunut sellainen hamppi risupartoineen ja hipsterivaatteineen, että melkein pistää nauruksi.. etenkin kun hän aina ennen pilkkasi kaikkia hipstereitä. Linkkasin hänelle viestissäni http://hipsterorhomeless.com/ -nettisivun ja liitin oheen viestin "uutta ulkomuotoasi ajatellen".

Voitte kuvitella kuinka minua seuraavana päivänä hävetti koko kamala eilinen. Facebookkiin menessäni viestilaatikkoni vilkutti punaista ja muisto eilisestä palautui mieleeni.. no ei nyt helvetti. Kesti 15min ennenkuin uskalsin avata tämän kirkuvan punaisen ilmoituksen.. vastaus kuului näin: " :D  kaikki on itseasiassa kehunut, että olen parhaiten pukeutuva reppuselkämatkailija, jonka ne on ikinä nähnyt. oon kyllä pyrkiny tuohon koditon-lookiin, etten tulis ryöstetyks"

en vastannut..

Rikas mies

Nyt alkaa jo mennä pikkuisen omituiseksi.
Olin vähällä nukahtaa aamu kahdeksan luennolla, silmäni olivat jo suljetut ja ajatukset lipuivat kauas... kunnes minut toi takaisin tähän maailmaan ääni. Se havahdutti muutkin lähellä olijat, säpsähdin ja kaivoin puhelimeni laukusta, sillä siihen oli saapunut tekstiviesti. Tekstiviestissä luki: "Lähdetkö mun kanssa katsomaan hobitin?" Eikait siinä mitään kummallista, mutta eniten minua  hämmästytti viestin lähettäjä. Viimeksi olin jutellut kyseisen tyypin kanssa yli puolivuotta sitten penispää-eksäni autossa itkien puhelimeen lohduttomana kysellen tältä tyypiltä tietääkö hän missä minun kultamussukkani oikein luuraa. Puhelimestani  kuului tuolloin vain huokaus jota seurasi sanat: "Mene kotiin. Ei se ole tulossa yöksi sun luokse, eikä tämä ole eka kerta kun näin tapahtuu. Voidaan jutella tästä paremmalla ajalla, sitten kun olet rauhoittunut.".. Kusipää. Nyt kun ajattelen, hämmästelen itse itseänikin että vastasin tekstiviestiin myöntävästi: "joo voisinkai mä lähteäkin.". Onhan se niin mukava kaivella tikulla menneitä. Tuolloin erotessani, en voinut millään käsittää että jos tämä tyyppi oli kokoaika tiennyt eksäni kaksinaamaisista puuhista ja katalista valheista jota hän minulle syötti, niin miksei hän ollut kertonut minulle jos eksäni kerta oli itse niin raukkamainen pieni otus ettei voinut tehdä sitä itse?
Toisaalta, eipähän sitä kukaan halua paljastaa parhaan ystävänsä tökeröä käytöstä tämän tyttöystävälle, mutta tuolloin tunsin itseni niin tyhmäksi ja petetyksi kun olin kuvitellut että me tämän tyypin kanssa olimme myöskin ystäviä.

Kesällä oli huvittavaa kun viimeisen kerran juttelin penispään kanssa ja hän sanoi melkein surumielisesti naurahtaen: "Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että kaikki mun kaverit on olleet kokoaika suhun rakastuneita." Tässävaiheessa en voi melkein kuin hymähdellä omahyväisesti mielessäni ja todeta "sen kun tietäisit." En kuitenkaan ole niin omahyväinen että väittäisin näiden tomppeleiden olevan minuun rakastuneita, ehei.. he ovat emotionaalisesti niin kykenemättömiä noin suureen tunteeseen kuin rakkaus.. oikeita tunnevammasia tonttuja, mutta kuitenkin.. en voi olla huomaamatta kuinka paljon he ovat jokatapauksessa osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan, ehkä siis jollain omituisella tasolla olen kiehtova tai sitten he vain näkevät minut helppona uhrina.....ja myönnänkin olevani heikko ja rakkauden kipeä, että pienikin huomion osoitus tuntuu lämmittävänä liekkinä rinnassani. Ehkä yksinäisyyteni onkin syy siihen että vastasin rikkaan miehen (olemme kutsuneet häntä tällä nimellä ystävieni kesken jo vuoden ajan. Kyseessä on oikeastaan läppä jonka penispää heitti ilmoille tupareissamme. Hän yritti naittaa rikasta miestä ystävälleni kertoen tälle tämän sijoituksista ja lääkäri-isästä) tekstariin myöntävästi. En kuitenkaan ole kiinnostunut rikkaasta miehestä sillä hän on todella kaukana ideaalista ihannemiehestäni. Rikasta miestä voisi kuvailla sanoin: nörtti, pitkä, hintelä, kalpea, haalea, keskitysleirilapsi. Olen kuitenkin sen verran seurankipeä, että katsotaan. Toivottavasti hän tajusi ettemme ole menossa treffeille, sekös vasta kiusallista olisikin.

no-life

Kuulumisia. Olen uupunut, ja laiskistunut blogin kirjoittaja.

mitäs mitäs. Aloitetaan miesuutisista.

mallipoika: mallipojasta ei kuulunut ainakaan viikkoon mitään hänen lähtiessä viimeksi luotani, vaikka totesi mennessään: "Soitan sulle huomenna"... Viikko siis meni ja puhelimeni piristi. En vastannut. ei huvittanut. Annoin olla viisi päivää ja soitin takaisin.

Minä: "Moi sä olit soittanu"
Hän: "Ööh.. Niin, viis päivää sitten. Teikä vaan käytti mua röyhkeästi hyväkseen. Oon mennosssa just risteilylle"
Minä: "jaa. niinkö se meni? jep. katellaan myöhemmin."

Meni toinen viikko ja puhelimeni soi. Hän kysyi soitinko hänelle yksipäivä, koska hän ei kunnolla muista koska oli niin wasted. Hohhoijaaa. Miksi miehet on nykyään ne jotka pitävät yllä "vaikeasti tavoiteltava"-imagoaan, eikö se ole perinteisesti ollut naisten rooli? No jokatapauksessa. Mallipojalla oli pissi noussut päähän. Ties sitten mistä syystä. Puhelumme oli lähinnä hänen juttujaan siitä kuinka hän on niin helvetin kaunis ja kuinka kaikki naiset haluavat häntä. Noh, täällä on yksi joka ei halua!


kultapoika: Kultapojan ja minun tieni ovat nyt luetut ja yhteiset hetkemme historiaa. Olin sitseillä parisen viikkoa sitten, hänkin oli.. mutta hänen iltansa oli huomattavasti mukavempi kuin minun. Hän pokasi viehättävää naisseuraa yhdestä opiskelijastamme. Minä katselin katkerana sivusta ja kittasin kirkkaalla itseni känniin ja rumaan laskuhumalaan. Jouduin myös ultimate friendzonen suudelma-hyökkäyksen kohteeksi. Oliko hieman awkwardia kun tyyppi on minua ainakin päätä lyhyempi ja tilanne tuli niin puskista etten tiennyt miten regoida. Miksi sitäpaitsi niin moni eksäni kaveri on minusta kiinnostunut? mikä miehiä vaivaa? mikä minua vaivaa?

vaeltaja: vaeltajalla ja minulla jatkuu ainainen silmäpeli. huoh. tyyppi on ulkonäöltään kuin unelma mutta kaksinverroin minua pahempi flirtti. enkä ole hänen ainoa kohteensa.

lorupussipoika: Hänestä en ole kiinnostunut muuten kuin kaverimielessä, mutta kerron silti. Törmäsin tyyppiin baarissa jossa olin viettämässä työpaikkani pikkujouluja. Hän oli hienossa humalassa ja juttelemaan mennessäni hän puhui minulle jostakin syystä melko tylyyn sävyyn. Jäin hieman ihmettelemään, mutten kyselemään syytä. Seuraavana päivänä hän tuli juttelemaan facebookissa (mitä ei siis tapahdu ikinä) ilmeisesti pahoitteli hieman omaa käytöstään ja selittämään olleensa kovassa humalassa. Eipä siinä. Mukava keskustelu saatiin aikaiseksi ja tänään hän piipahti teelle luokseni. Siinä sitten tunnin verran murusteltiin keksiä ja litkittiin chai-teetä. Jutun aiheet liikkuivat lähinnä omissa ihastuksissamme ja lähi-idässä vaihdossa olevassa ystävässäni (hähää!). Taisin myös mokata omalta kohdaltani, sillä paljastin että tunnen hänen ystävänsä mallipojan. Hän ihmetteli mistä tunnemme ja selitin hänen olleen yksi asiakkaistani... jostakin syystä tuntui kuin hän olisi ajatellut minusta "jakorasia" (sillä olenhan ollut sängyssä jo kolmen hänen ystävänsä kanssa). Vaikka tuskin hän ajatteli, luulen että ajattelen näin itse itsestäni. Toisaalta, kolme sänkykumppania kaksikymmentäkolmen elämänvuoden aikana tuskin on kovin tuomittava määrä?

Sinimaaria taiteili minulle tällaisen kartan, jonka tarkoituksena on näyttää miten blogissani esiintyvät miehet ovat kytköksissä toisiinsa.. vaeltaja ei tietääkseni onneksi tunne ketään kartan henkilöitä.