"How you doin??"

Niinpä niin. Eipä ole meikäläisestä kovin paljoa kuulunut, johtunee osittain siitä että olen ollut urheilun riivaamana viimeiset pari viikkoa, sekä siitä että olen elänyt surullisen sinkun elämää. Uudenvuoden aattona kun muut pussailivat keskiyön aikaan, minä mättäsin naamariini kaksikymmentä kappaletta tuulihattuja, puolikiloa karkkia ja litran limua tavoitteena saavuttaa sokerihumala ja mahdollisesti oksentaa klo 00.00.

Noniin. Mitäs minulle kuuluu? En aio jaaritella muusta kuin miesjutuista, koska ketään ei kiinnosta keskimääräinen sykkeeni tai päivän kalorinkulutukseni tai tämän hetkinen rasvaprosenttini...

1. Jos sinusta jostakin syystä tuntuu että Suomesta tuli hieman mulkumpi paikka vuoden vaihteen jälkeen, se voi mahdollisesti johtua siitä että penispää-eksäni palasi samojen rajojen sisäpuolelle kanssamme pallon toiselta puolen. Ei sillä että olisin katkera, hah... en ole vielä törmännyt tyyppiin, mutta olen urheillut fanaattisesti, maannut syöpäkoneessa (aka solarium) yli sallitun määrän ja varannnut ajan ripsienpidennyksiin että näyttäisin jollakin tapaa todella hyvältä hänen törmätessään minuun ensikerran.. mahdollisesti jo ylihuomenna eräissä opiskelijabileissä.

2. Ooh.. Olin eilen töissä ja unelma-asiakkaani (kulkee myös nimellä SW) sattui puolen vuoden tauon jälkeen palveltavakseni. Hän on kyllä asioinut meillä, mutta ei ikinä minun ollessani töissä. Minähän kesän lopulla luettelin hänen tilauksensa ulkoa saaden tyypin hämmästymään täysin ja avoimesti flirttailin hänelle vaikka tiesinkin hänen seurustelevan (nyt tyttöystävää ei työkavereideni mukaan ole näkynyt aikoihin.. ja kyllä, meillä on järjestäytynyt kyttäys-organisaatio työkavereidemme kesken). Hän siis sattui kassalleni ja minä palvelin hänet normaalisti vaikka muistissani oli edelleenkin hänen vakiotilauksensa. Lopussa kysyessäni tuleeko muuta? Hän kysäisi että olenko ollut lomalla kun minua ei ole näkynyt pitkään aikaan. Ihanaa! Tyyppi siis muisti minut <3 Harmi että olin itse kerrankin niin toope, etten tajunnut flirttailla takaisin.. Luultavasti takaraivossai kolkutti tieto siitä että hän on minua kolme vuotta nuorempi (kyllä olen facettanut hänet ja ei, hän ei näytä niin nuorelta), sekä mahdollinen tyttöystävä.. hmph.

3. vaeltaja on lähtenyt vaihtoon :(

4. Lähikaupan kassapoika tai oikeastaan molemmat hyvännäköiset kassapojat ovat LOPETTANEET!!! he eivät siis enää työskentele lähikaupassani, eikä minulla ole enää mitään syytä juosta tien toiselle puolelle ostamaan kurkkupastilleja.

Siinä kait se.

fairytale

Onkohan se jokin kirjoittamaton sääntö, että ex-poikaystävät tulevat jossakin vaiheessa katumapäälle ja alkavat haikailla menneisyyteen?

Viikonlopun jäljiltä olen saanut siivota exäni jälkeen jättämää paskaa.. Maanantaina päätin käväistä facebookissa ja siellähän oli viesti exäni eräältä ystävältä jonka kanssa olen chattaillyt pidemmän aikaan, viesti meni näin: "Tiedätkö mitä? Jotkut asiat voisi pitää omana tietonaan!"  Ei muuta kuin soittoa ex-kultamussukalleni: Mitä vittua sä olet mennyt sanomaan!

Juttuhan meni niin, että mainitsemani automatkan aikana lörpöttelin hermostuksissani vähän liikaakin asioita jotka eivät varsinaisesti kuuluneet kenenkään korviin. Kerroin exälleni hänen ystävästään jonka kanssa olin chattaillyt ja ohimennen taisin mainita tämän härskistä persoonallisuudesta ja rivoista ehdotuksista. No.. Mitä Santtu oli sitten mennyt tekemään? Hän oli sanonut ystävälleen: "Oletko ajatellut pyrkiä eduskuntaan, susta tulis hyvä seuraava Ilkka Kanerva".. 

Tästä seurasi kamala raivostuminen minun osaltani ja sainkin exältäni sitten sähköpostia (hyvin kaunista sellaista), jossa hän pyysi anteeksi ja kertoi olleensa mustasukkainen ja  kaipaavansa yhteistä aikaamme.

Jos totta puhutaan, niin salaa toivoin että tämä penispää tajuaisi joskus mitä oli menettänyt ja tulisi katuma päälle. MUTTA toivoin tämän heräämisen tapahtuvan ehkä kahden vuoden päästä kun minä olen jo onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti (hah.. hyi, ei oikeasti), enkä kahden kuukauden päästä kun sydämeni arvet vuotavat vielä verta...

Eipä siinä. Tajusin  kuitenkin, että en halua suuren rakkaustarinani olevan tälläinen: tyttö ja poika rakastuvat, poika ihastuu toiseen tyttöön mutta tajuaa viikon päästä että haluaakin olla tytön kanssa, tyttö ottaa pojan takaisin ja kuukauden päästä poika ei saavu kotiin toisen tytön luota; poika ja tyttö eroavat. Menee kaksi kuukautta ja poika tulee katuma päälle, tyttö ottaa pojan takaisin.. and they lived happily ever after.. EI

Haluan jotain enemmän. Helpottavaa että eksäni matkustaa tänään puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa.

mr. mulkku

Tämä on jo liikaa..

Kerrottakoon teille pieni likainen fakta minusta (tämä saattaa helpostikin paljastaa identiteettini niille jotka eivät sitä vielä tiedä): Ihana rakas kultamussukka ensirakkauteni ja ex-poikaystäväni on myös minun velipuoleni.. kuulostaako sairaalta? Niin minustakin! Tai ehkä tässä kohtaa olisi hyvä korjata että: tavallaan velipuoleni, ennenkuin minua syytetään insestistä.

Kuinka joku sitten voi olla tavallaan velipuoli? No, hän ei käytännöllisesti eli biologisesti ole minulle lainkaan sukua, vaan ainoastaan sitä kautta että vanhempamme sattuvat olemaan naimisissa keskenään. En kuitenkaan ole myöskään niin sairasmielinen, että olisin seurustellut henkilön kanssa, jonka seurassa vietin lapsuuteni kirmaillen pitkin hiekkateitä.. ehei, tapasin tämän kyseisen molopään vasta ollessani 17 vuotias.. joten alan kuulostaa  suht normaalilta, jos ei oteta huomioon serranon-perhe efektiä.

Miksi sitten otin tämän faktan esiin? Ihan sen vuoksi, että kyseisestä syystä joudun olemaaan tekemisissä tämän penispään kanssa luultavasti loppuelämäni, tai ainakin niin kauan kuin jompikumpi vanhemmistamme on elossa. Tänään jouduin sietämään hänen seuraansa. Kaikista vaikeinta oli kun ei tiennyt miten päin tulisi olla? Olisinko puhumatta ja välttelisin katsekontaktia tai antaisinko ymmärtää että minulla menee paremmin kuin minulla todellisuudessa menee? vai olisinko vain oma itseni?

Yritin olla oma itseni. Huomasin kuitenkin, että katsekontaktin tekeminen oli vaikeaa, ehkä siksi että halveksun kyseistä ihmistä päästä varpaisiin.. Jouduimme viettämään yhdessä n. 20 min ajomatkan aivan kaksistaan (älkää kysykö miksi, en jaksa selittää). Tämä mulkvisti ei ilmeisesti kestänyt hiljaisuutta joten alkoi kysellä minulta turhanpäiväisyyksiä kuten: miten töissä menee? jne. Minä puhuin jatkuvasti oktaavia liian korkealla äänellä kimittäen, johtuen hermostuneisuudestani ja vaikutin liian pirtsakalta. Henkisellä tasolla pyrin pitämään itseni koossa ja muistuttamaan että tämä ihminen on petturi, valehtelija ja omatunnoton paskiainen.

Tämä omatunnoton paskiainen kysyi ajelumme päätyttyä saisiko hän tulla katsomaan uutta kotiani. Pääni sanoi "haista paska", mutta suuni sanoi: "Tule vain".. Hän tuli. Olin ajatellut pitää kotini puhtaana hänestä, ettei se muistuttaisi millään tavalla hänen läsnäolostaan elämässäni.. nyt hän saastutti sen. Onneksi unohdan asioita helposti. Ei, emme harrastaneet minkäänlaista kiihkeää kanssakäymistä jälleentapaamisen merkeissä. Vanha suola ei janota minua.. mieluummin kuolen janoon.

Hän tuli myöhemmin työpaikalleni, kultapojan kanssa. Punastuin täysin. Tilaukset meni miten saattui ja he ottivat ruokansa mukaan. Meillä  on työpaikallamme tapana merkata ruoka-annokset jos kaksi ihmistä ottavat ne samaan pussiin, jotta he ruoka-annoksia jakaessaan tietäisivät kumpi on kumman. No yleensä annokset merkataan henkilön nimellä tai ruoan sisällöllä, kirjoittamalla mustalla tussilla kääreeseen. Minä tokaisin eksälleni: "Siinä sun annoksessa lukee kusipää. Ehe ehe.. ei vaan, Santtu siinä lukee".