Olin vähällä nukahtaa aamu kahdeksan luennolla, silmäni olivat jo suljetut ja ajatukset lipuivat kauas... kunnes minut toi takaisin tähän maailmaan ääni. Se havahdutti muutkin lähellä olijat, säpsähdin ja kaivoin puhelimeni laukusta, sillä siihen oli saapunut tekstiviesti. Tekstiviestissä luki: "Lähdetkö mun kanssa katsomaan hobitin?" Eikait siinä mitään kummallista, mutta eniten minua hämmästytti viestin lähettäjä. Viimeksi olin jutellut kyseisen tyypin kanssa yli puolivuotta sitten penispää-eksäni autossa itkien puhelimeen lohduttomana kysellen tältä tyypiltä tietääkö hän missä minun kultamussukkani oikein luuraa. Puhelimestani kuului tuolloin vain huokaus jota seurasi sanat: "Mene kotiin. Ei se ole tulossa yöksi sun luokse, eikä tämä ole eka kerta kun näin tapahtuu. Voidaan jutella tästä paremmalla ajalla, sitten kun olet rauhoittunut.".. Kusipää. Nyt kun ajattelen, hämmästelen itse itseänikin että vastasin tekstiviestiin myöntävästi: "joo voisinkai mä lähteäkin.". Onhan se niin mukava kaivella tikulla menneitä. Tuolloin erotessani, en voinut millään käsittää että jos tämä tyyppi oli kokoaika tiennyt eksäni kaksinaamaisista puuhista ja katalista valheista jota hän minulle syötti, niin miksei hän ollut kertonut minulle jos eksäni kerta oli itse niin raukkamainen pieni otus ettei voinut tehdä sitä itse?
Toisaalta, eipähän sitä kukaan halua paljastaa parhaan ystävänsä tökeröä käytöstä tämän tyttöystävälle, mutta tuolloin tunsin itseni niin tyhmäksi ja petetyksi kun olin kuvitellut että me tämän tyypin kanssa olimme myöskin ystäviä.
Kesällä oli huvittavaa kun viimeisen kerran juttelin penispään kanssa ja hän sanoi melkein surumielisesti naurahtaen: "Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että kaikki mun kaverit on olleet kokoaika suhun rakastuneita." Tässävaiheessa en voi melkein kuin hymähdellä omahyväisesti mielessäni ja todeta "sen kun tietäisit." En kuitenkaan ole niin omahyväinen että väittäisin näiden tomppeleiden olevan minuun rakastuneita, ehei.. he ovat emotionaalisesti niin kykenemättömiä noin suureen tunteeseen kuin rakkaus.. oikeita tunnevammasia tonttuja, mutta kuitenkin.. en voi olla huomaamatta kuinka paljon he ovat jokatapauksessa osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan, ehkä siis jollain omituisella tasolla olen kiehtova tai sitten he vain näkevät minut helppona uhrina.....ja myönnänkin olevani heikko ja rakkauden kipeä, että pienikin huomion osoitus tuntuu lämmittävänä liekkinä rinnassani. Ehkä yksinäisyyteni onkin syy siihen että vastasin rikkaan miehen (olemme kutsuneet häntä tällä nimellä ystävieni kesken jo vuoden ajan. Kyseessä on oikeastaan läppä jonka penispää heitti ilmoille tupareissamme. Hän yritti naittaa rikasta miestä ystävälleni kertoen tälle tämän sijoituksista ja lääkäri-isästä) tekstariin myöntävästi. En kuitenkaan ole kiinnostunut rikkaasta miehestä sillä hän on todella kaukana ideaalista ihannemiehestäni. Rikasta miestä voisi kuvailla sanoin: nörtti, pitkä, hintelä, kalpea, haalea, keskitysleirilapsi. Olen kuitenkin sen verran seurankipeä, että katsotaan. Toivottavasti hän tajusi ettemme ole menossa treffeille, sekös vasta kiusallista olisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti