Herrasmies

Luulin tosissani että kaikki nykymaailman miehet olisivat itsekeskeisiä peniksellään ajattelevia kusipäitä joiden mielessä ei pyörisi mikään muu kuin omien halujen tyydyttäminen. Olin oikeastaan jo vaipumassa masennuksen partaalle eksäni kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen, sillä olin täysin vakuuttunut että aito rakkaus on kuollut himojen ympäriltä maailmassamme. Ja koin eläväni kuplassa jonka ulkopuolelle en voinut astua, sillä ainoa vaihtoehto siihen olisi ollut kuolema (kuinka diippiä) ja se ei tullut kysymykseenkään. Joten päätin odottaa että maailma muovaa minusta kaltaisensa tunnevammaisen paskiaisen. Eksäni oli yrittänyt selittää minulle asiaa näillä sanoin:

"kyllä miehilläkin on sydän, mutta maailmassa on paljon houkutuksia, joille voi olla vaikea sanoa ei. ja nykymaailma ei enää tarjoa jännitystä (niinku esim hävittäjälentokoneilla taistelu) joihin nuoret miehet on aikasemmin päässyt purkamaan luontaisen seikkailunhalunsa." 

Mielestäni vastaus oli pelkkää kuraa ja pettäjän puhetta. Toisaalta, en ole mies joten en tiedä mikä alkukantainen vietti heitä oikein ohjailee. Surullista jos näin on, sillä sitten ihmislaji ei miesten osalta ole kehittynyt kovinkaan kauaksi apinasta.

No mutta.. Tästä päästäänkin sitten eiliseen. Sillä kohtasin poikkeuksen joka luultavasti vain vahvistaa säännön, mutta antoi jokatapauksessa toivoa kaksilahkeisten edustajista. Olimme ystävälläni juhlimassa hänen syntymäpäiviään tyttöporukalla. Jossakin vaiheessa iltaa seuraamme liittyi myös ystäväni avopuoliso ja hänen serkkunsa (jolle ystäväni on halunnut naittaa minut jo pidemmän aikaan). Viietimme iltaa väittelyiden ja rupatteluiden, sekä boolimaljan parissa tehden siinä sivussa välillä vatsalihaksia ja punnerruksia. Ennen puolta yötä lähdimme baariin jossa viihdyimme pari neljä tuntia. Koko tänä aikana tämä ystäväni avopuolison serkku ei ollut osoittanut sen suurempaa kiinnostusta minua kohtaan, kunnes sitten siinä vaiheessa kun olin jo päättänyt lähteä kotiin hän pyysi minua tanssimaan. Yritin ensin kieltäytyä mutta lähdin sitten kuitenkin.

Tanssilattialla hän veti minut aivan kiinni itseensä ja ystäväni kävi siinä sanomassa että hän lähtee avokkinsa kanssa kotiin. Jäimme siis kahden hinkkaamaan itseämme toisiamme vasten tanssilattialle. Hän rohkaistui pian myös suutelemaan minua ja koko touhu näytti pian siltä että kaikkien ulkopuoliste katseet huusivat "hankkikaa huone, kuvottavaa katseltavaa"...Hän pyysi puhelinnumeroni ja sanoin hänelle lähteväni kotiin, mutta hän pyysi että jäisin vielä. Jäin. Hän olisi halunnut tarjota minulle juotavaakin, mutta kieltäydyin. Puoli tuntia kului ja vakuutin hänelle että minun olisi lähdettävä nukkumaan jotta pääsisin aamulla luennolle, hän sanoi saattavansa minut kotiin ja otti kädestäni kiinni. Menimme noutamaan takkimme narikasta käsikädessä ja kaivettuani narikkalapun hän tarjoutui hakemaan takkini. 

Kotimatkalla hän jutteli minulle niitä näitä ja piti kättään vyötärölläni. Kerroin hänelle käyneeni joskus aikoinani kymppiluokan sillä en ehkä ole se penaalin terävin kynä. Hän saattoi minut porttikongille jossa auttoi minua saamaan pyöräni portista sisään. Kiitin häntä mukavasta illasta ja sanoin etten aio kutsua häntä luokseni, johon hän vastasi: "En olisi tullutkaan".... Ööh, kiitos? :D Hän sanoi kuitenkin vielä että "soitellaan" johon vastasin: "Sulla on mun numero, mutta mulla ei sun. joten sä saat soitella".. "Mä laitan viestiä". Hän antoi minulle vielä parit hyvänyön suukot ja lähdin rappukäytävään.

Kotiin päästyäni puhelimeni piippasi ja sain häneltä viestin: "Penaalin terävin kynä" en voinut olla nauramatta.