Miltä kuulostaisi ooppera?

Minulla oli treffit. Vaikka vannoin etten enää pyytäisi ketään kahvittelemaan, että olisi vihdoinkin minun vuoroni olla pyydettävänä. Herrasmies oli kuitenkin jäänyt vainoamaan ajatuksiani, joten ystävänpäivänä kaikki se ilmakehässä leijuva romantiikkapöly sai minutkin sekaisin ja pyysin häntä fb:ssa kahville. Hän vastasi: "Vois kai sitä lähteäkin". Ja hän lähti. Emme keksineet paikkaa missä tavata joten viimein lähetin hänelle tekstarin:

Minä: "Mulla olis tosi hyvä idea. Miltä kuulostaisi ooppera? ...Vitsi vitsi. Oikeasti, haluaisitko tulla mun luokse kahville?"

Kammoan julkisia paikkoja treffipaikkoina, silloin tuntuu että istuu valokeilassa ja on jonkin äärimmäisen huonon saippuaoopperan tähtipääroolissa. Mieluummin nolaan itseni omassa kodissani piilossa uteliailta katseilta.

Hän tosiaan tuli luokseni. Söimme lettuja ja juttelimme pinnallisista aiheista. Kysyin häneltä hänen sisaruksistaan. Hän kertoi olevansa perheessään keskimmäinen, hänellä oli isosisko ja pikkuveli. Kysyin hänen isosiskonsa ikää ja hän vastasi tämän syntyneen vuonna 1990. Katsoin häntä "et oo tosissas"-ilmeelläni sillä minähän olen kultaisen kasarin tyttöjä. Seuraavaksi hän puolestaan kysyi minun sisaruksistani ja kerroin pikkuveljestäni joka on häntä kaksi kuukautta nuorempi. Tähän kaikkeen hän vastasi: "Ompas kiusallista". Ihanko totta?

Hän viihtyi luonani kaksi tuntia. ja sanoessani heipat hän kumartui puoleeni, itse en ollut varautunut muuhun kuin halaukseen ja reaktioni olisi ollut näkemisen arvoinen. Hän pussasi minua, mutta en tiedä oliko suudelman tarkoitus osua poskelle, mutta koska itse olin halaamassa tein äkkinäisen liikkeen ja pussasin häntä suulle. Ei nyt hyvä luoja.... Voinko vajota maan läpi kiinaan?

Hän: "Olitko halaamassa?"
Minä: "En mä tiedä mitä mä olin tekemässä. mutta tää on huomattavasti kivempi vaihtoehto."

Nähtäväksi jää näenkö häntä enää.