lauantai 20. heinäkuuta 2013

synninpäästö

Minun täytyy tunnustaa jotakin:

Olen ihan samanlainen kuin kaikki kusipäämiehetkin.

En ole yhtään parempi kuin kukaan pelimies tai naistennaurattaja, olen ihan yhtä samanlainen. Tai okei, nyt valehtelin. En ole täysin samanlainen, hyvä on.. myönnetään että minäkin pyörritän jos minkämoista häntäheikkiä pikkurillini ympärille ja pelaan heidän kanssaan ties minkälaisia pelejä, sekä deittailen useaa yhtäaikaisesti, MUTTA en tee sitä siksi että saisin heiltä kikkeliä. Se on minun ja kusipäämiesten ero. Haluan aidosti tutustua ihmisiin ja seksi on satunnainen bonus.

Myönnän myös että olen tuominnut monia kaltaisiani miehiä. Eksäni haukuin omatunnottomaksi kusipääksi joka pyöritti huhujen mukaan kahta naista yhtäaikaa (huhu ei tosin pitänyt paikkaansa) ja vannoin ystävilleni että minähän en koskaan moiseen sortuisi, moraalitonta peliä! Ja katsokaa mikä minusta on tullut? Olen kuin juutalainen joka naulitsee ristille kaltaisensa (okei... ehkä pidetään uskonasiat kaukana täältä blogista). Mutta nyttenkun olen tehnyt synninpäästön (okei.. tein sen taas!) niin voin jatkaa blogiani hyvällä omallatunnolla toteamalla että minä olen kusipää ja muistakaa se tästälähin.

Tarinani seuraavassa osassa eli tässä jonka olen juuri aikeissa kertoa, kerron teille miten maalivahdin oikein lopulta kävi. Varmasti olette odottaneet innolla tuloksia siitä kumpi pelin voitti. ja tässä tulee:

Poikahan rupesi kertaheitolla innokkaaksi ja lähetteli minulle viestejä puheluidensa lomasta. Kävimme unelmateffeillä ja minulla oli todella mukavaa: pelasimme mailapeliä, uimme meressä ja lopuksi kävimme elokuvissa ja hän hieroi tacomausteita käsiini (siinä vaiheessa ajattelin että hyi kuinka etovaa... mutta annoin sen anteeksi). No. Viime lauantaina olin ihanan työkaverini kanssa viettämässä iltaa ja niin oli myös maalivahti mutta eri baarissa kuin me. Hän lähetteli illan mittaan viestejä, mutta minulla oli niin hauskaa etten noteerannut niitä kuin vasta siinä vaiheessa kun poistuin baarista. Tapasimme ulkona ja hän halusi saattaa minut kotiin. Kotiovellani hän kyseli olisiko mahdollista päästä teelle (ja mainittakoon että olen niin naiivi että olin tosissani tarjoamassa tyypille pelkkää teetä).

Menimme siis luokseni ja nopeasti kävi ilmi että hän oli jäämässä  yöksi. En sinänsä pannut pahakseni, mutta olin myös saman illan aikana tavannut baarissa erään tyypin (josta kerron lisää myöhemmin) ja tajunnut että en ehkä ole tästä maalivahdista niin kiinnostunut kuin voisi olla. Hän heittäytyi intohimoiseksi ja pussaili minua vähän liiankin kauan (JA MIKÄ PAHINTA! TÄMÄ TAPAUS YNISEE PUSSAILLESSAAN! Hyi saakeli). Hän kävi kimppuuni kuin sika limppuun ja imi ja pussaili ja ynisi..... ja kyseli jatkuvasti ääliömäisiä kysymyksiä kuten: "Miltä tää tuntuu?", "Onko sulla kaikki hyvin?", "Mikset sä vaikuta kiihottuneelta?", "Miksi sä et ole niin kovin kostea?"....... NIIN.

Okei. Olin sanonut etten aio harrastaa seksiä hänen kanssaan, siksi että A) minun ei tehnyt mieli ja B) kiinnostukseni laski kovemmin mitä kovempaa tämä ynisi ja mumisi .. yäh. ja C) tyyppi oli selkeästi ruvennut kaljuuntumaan. Ihmettelin joka hetki enemmän miksi olin alunperin ihastunut tyyppiin?? Ehkä sillä oli kiva hymy tai jotakin. Ainakaan se ei osannut suudella. Ihastuin häneen luultavasti persoonana... mutta joo. Lopulta tuli kerjäämisvaihe:

"Miksei me voida harrastaa seksiä? Sano mulle syyt. Mehän ollaan kuitenki molemmat aikuisia ihmisiä!"

Joo hyvästi! SERAAVA!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti