Kerrottakoon teille pieni likainen fakta minusta (tämä saattaa helpostikin paljastaa identiteettini niille jotka eivät sitä vielä tiedä): Ihana rakas kultamussukka ensirakkauteni ja ex-poikaystäväni on myös minun velipuoleni.. kuulostaako sairaalta? Niin minustakin! Tai ehkä tässä kohtaa olisi hyvä korjata että: tavallaan velipuoleni, ennenkuin minua syytetään insestistä.
Kuinka joku sitten voi olla tavallaan velipuoli? No, hän ei käytännöllisesti eli biologisesti ole minulle lainkaan sukua, vaan ainoastaan sitä kautta että vanhempamme sattuvat olemaan naimisissa keskenään. En kuitenkaan ole myöskään niin sairasmielinen, että olisin seurustellut henkilön kanssa, jonka seurassa vietin lapsuuteni kirmaillen pitkin hiekkateitä.. ehei, tapasin tämän kyseisen molopään vasta ollessani 17 vuotias.. joten alan kuulostaa suht normaalilta, jos ei oteta huomioon serranon-perhe efektiä.
Miksi sitten otin tämän faktan esiin? Ihan sen vuoksi, että kyseisestä syystä joudun olemaaan tekemisissä tämän penispään kanssa luultavasti loppuelämäni, tai ainakin niin kauan kuin jompikumpi vanhemmistamme on elossa. Tänään jouduin sietämään hänen seuraansa. Kaikista vaikeinta oli kun ei tiennyt miten päin tulisi olla? Olisinko puhumatta ja välttelisin katsekontaktia tai antaisinko ymmärtää että minulla menee paremmin kuin minulla todellisuudessa menee? vai olisinko vain oma itseni?
Yritin olla oma itseni. Huomasin kuitenkin, että katsekontaktin tekeminen oli vaikeaa, ehkä siksi että halveksun kyseistä ihmistä päästä varpaisiin.. Jouduimme viettämään yhdessä n. 20 min ajomatkan aivan kaksistaan (älkää kysykö miksi, en jaksa selittää). Tämä mulkvisti ei ilmeisesti kestänyt hiljaisuutta joten alkoi kysellä minulta turhanpäiväisyyksiä kuten: miten töissä menee? jne. Minä puhuin jatkuvasti oktaavia liian korkealla äänellä kimittäen, johtuen hermostuneisuudestani ja vaikutin liian pirtsakalta. Henkisellä tasolla pyrin pitämään itseni koossa ja muistuttamaan että tämä ihminen on petturi, valehtelija ja omatunnoton paskiainen.
Tämä omatunnoton paskiainen kysyi ajelumme päätyttyä saisiko hän tulla katsomaan uutta kotiani. Pääni sanoi "haista paska", mutta suuni sanoi: "Tule vain".. Hän tuli. Olin ajatellut pitää kotini puhtaana hänestä, ettei se muistuttaisi millään tavalla hänen läsnäolostaan elämässäni.. nyt hän saastutti sen. Onneksi unohdan asioita helposti. Ei, emme harrastaneet minkäänlaista kiihkeää kanssakäymistä jälleentapaamisen merkeissä. Vanha suola ei janota minua.. mieluummin kuolen janoon.
Hän tuli myöhemmin työpaikalleni, kultapojan kanssa. Punastuin täysin. Tilaukset meni miten saattui ja he ottivat ruokansa mukaan. Meillä on työpaikallamme tapana merkata ruoka-annokset jos kaksi ihmistä ottavat ne samaan pussiin, jotta he ruoka-annoksia jakaessaan tietäisivät kumpi on kumman. No yleensä annokset merkataan henkilön nimellä tai ruoan sisällöllä, kirjoittamalla mustalla tussilla kääreeseen. Minä tokaisin eksälleni: "Siinä sun annoksessa lukee kusipää. Ehe ehe.. ei vaan, Santtu siinä lukee".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti