Viikonlopun jäljiltä olen saanut siivota exäni jälkeen jättämää paskaa.. Maanantaina päätin käväistä facebookissa ja siellähän oli viesti exäni eräältä ystävältä jonka kanssa olen chattaillyt pidemmän aikaan, viesti meni näin: "Tiedätkö mitä? Jotkut asiat voisi pitää omana tietonaan!" Ei muuta kuin soittoa ex-kultamussukalleni: Mitä vittua sä olet mennyt sanomaan!
Juttuhan meni niin, että mainitsemani automatkan aikana lörpöttelin hermostuksissani vähän liikaakin asioita jotka eivät varsinaisesti kuuluneet kenenkään korviin. Kerroin exälleni hänen ystävästään jonka kanssa olin chattaillyt ja ohimennen taisin mainita tämän härskistä persoonallisuudesta ja rivoista ehdotuksista. No.. Mitä Santtu oli sitten mennyt tekemään? Hän oli sanonut ystävälleen: "Oletko ajatellut pyrkiä eduskuntaan, susta tulis hyvä seuraava Ilkka Kanerva"..
Tästä seurasi kamala raivostuminen minun osaltani ja sainkin exältäni sitten sähköpostia (hyvin kaunista sellaista), jossa hän pyysi anteeksi ja kertoi olleensa mustasukkainen ja kaipaavansa yhteistä aikaamme.
Jos totta puhutaan, niin salaa toivoin että tämä penispää tajuaisi joskus mitä oli menettänyt ja tulisi katuma päälle. MUTTA toivoin tämän heräämisen tapahtuvan ehkä kahden vuoden päästä kun minä olen jo onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti (hah.. hyi, ei oikeasti), enkä kahden kuukauden päästä kun sydämeni arvet vuotavat vielä verta...
Eipä siinä. Tajusin kuitenkin, että en halua suuren rakkaustarinani olevan tälläinen: tyttö ja poika rakastuvat, poika ihastuu toiseen tyttöön mutta tajuaa viikon päästä että haluaakin olla tytön kanssa, tyttö ottaa pojan takaisin ja kuukauden päästä poika ei saavu kotiin toisen tytön luota; poika ja tyttö eroavat. Menee kaksi kuukautta ja poika tulee katuma päälle, tyttö ottaa pojan takaisin.. and they lived happily ever after.. EI
Haluan jotain enemmän. Helpottavaa että eksäni matkustaa tänään puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti