kirje tulevaisuudesta

Oli aikamoinen yllätys tulla tänään kotiin. Mähän totisesti kirjoitin mallipojalle kirjeen kolmisen viikkoa sitten.Tänään löysin pikkuruisen paketin lattialtani. Paketti sisälsi nenäliinapaketin ja kirjeen.

Kirje alkoi näin:

parahin  Hei   Rakkahin   Veera

Ensiksi haluaisin painottaa tämän olevan rakkauskirje, ihan vaan että sulla riittäisi mielenkiintoa lukea se loppuun (itsehän olin aloittanut kirjeeni hänelle sanoin: tämä ei ole rakkauskirje, ajattelin mainita ihan varmuuden vuoksi että uskallat lukea sen kokonaisuudessaan). Olen mitä eniten pahoillani myöhästyneestä vastauksesta. Toivottavasti tämä kirje löytää sinut terveenä ja hyvissä voimissa, tai ylipäätänsä löytää sinut. 

Pahoittelen viivästynyttä vastaustani. Ilmeisesti postivankkurit jotka kuljettivat arvokasta karkkilastia tulivat ryöstetyiksi ja osa kirjeistä oli avattu ja suljettu teipillä. (olin teipannut kirjeeni varmuuden vuoksi kiinni) Säilyneet riekaleet kontolleen ottanut kuriiri oli toimittanut postin jostain syystä monta vuotta vanhaan osoitteeseeni (lähetin kirjeen vahingossa väärään osoitteeseen) ja onnistunut hevosineen kuolemaan narkolepsiaan. 

Sitten hän kirjoitti kuulumisiaan.. ja jatkoi:

Veera-pieni. Ei pojat välitä sun hiusväristä (olin kirjoittanut hänelle tukkakriisistäni) Pojille riittää isot tissit, nätti naama, hyvä perse, paljo suihinottoja ja kasa voileipiä. Niin älä pelkää että hiusvärisi vuoksi jäisit yksin. Sitä Taylor Lautneria et välttis saa (taisin mainita kirjeessäni jotakin Lautnerin suloisuudesta) mutta eiköhän me sulle joku Danny DeVito löyvetä :D

plääplääplää

Jos et oo vielä sattunu huomaamaan niin tässä kirjeen mukana on paketillinen nenäliinoja ihan vaan ettei tarvitse niistää asiakkaiden ruokiin, ellei ne sitä erikseen pyydä (kirjoitin hänelle siis flunssaisena ja mainitsin että työnteko on aivan hirveää kun räkä valuu ruokaa valmistaessa).

< 3: lla mallipoika (toi on sydän, eli rakaudella. Etenkin kun alussa painotin tän olevan rakkauskirje). (itseähän siis olin piirtänyt omaan kirjeeseeni liekkien kuvan sydämen kuvan tilalle ja selittänyt sen tarkoittavan lämmöllä Veera).

Kirjeen mukana oli myös erillinen lappu jossa luki:

Veera   kevät 2039

Se sairaus, ne rokotteet ei toiminu. Sun pitää käydä useammin piip (mallipojan paikkakunta). Joka viikonloppu ennenku on liian myöhästä. Ihmiset, eli jäljellä olevat, meitä on enää kourallinen. Se epidemia tappoi 98% ihmiskunnasta ja loput on hedelmäll mahoja. Mene piippiin vain niin voit pelastaa ihmiskunnan.

Tulevaisuudesta: Mallipoika

hahhahahahhahahahahha..Aivan ihana!! Tää tyyppi saa mut kyllä aika ajoin hymyilemään ja nauramaan ihan kunnolla! Se omisataa aivan loistavan huumorintajun ja selvästikin tuntuu pitävän musta. Voi kun olis loistavaa jos voisin risteyttää kultapojan ja mallipojan keskenään.Mitä siitä sitten syntyisi? kullipoika hahahhahaha.. Okei. hauskaa. Mallipoika todellakin omistaa piirteitä joita tahtoisin kultapoikaan ja toisinpäin. Voisimpa tunkea ne kaksi blenderiin ja luoda täydellisen sekoituksen juuri minulle.

kielarikammo

Nyt minulla on kahdet treffit takana mallipojan kansssa.

Mainittakoon ekoista treffeistä vain sen verran, että ne menivät hyvin. Kävimme yhdessä kahvilassa ja juttelimme kahden tunnin ajan. Poika oli erikoinen tapaus: hän luki kirjoja (mm. kuinka moni poika myöntää lukeneensa kaikki twilightit ja pitäneensä niistä???), kuunteli indietä olematta hipsteri ja halusi lemmikin: PUPUN! Treffien jälkeen hän oli suloinen ja lähetti minulle viestiä: "Olisi varmaan korrektia odottaa se pari kolme päivää, mutta teetkö huomenna mitään ihmeellistä?"

Minun olisi myös pitänyt olla korrekti ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja elämässään kiireistä itsevarmaa naista. Toisin kävi, kerroin että en omista elämää ja olen käytettävissä.. huoh. Tässä kohtaa voisin myös mainita että minusta voisi tehdä tv-sarjaa nimeltä Awkward (jollei sen nimistä ohjelmaa olisi jo olemassa). En jostakin syystä kyennyt olemaan pojan seurassa lainkaan rennosti. Luulen tämän johtuneen siitä, että ajattelin pojan olevan aivan eri levelillä kanssani - tunsin itseni siis häntä huonommaksi.

Nooh.. Kävimme toisilla treffeillämme taas samaisessa kahvilassa, jonka jälkeen kävelimme keskustassa ympyrää kunnes pyysin pojan luokseni teelle (hän ei juo kahviakaan).. Juttelimme ja nauroimme. Lopulta kaverini alkoivat hermostua minuun ja pommittaa minua viesteillä (sillä olin sopinut heidänkin kanssaan treffit). Valittelin pojalle, että minun täytyisi nyt lähteä. Ja eteisessä se tuli kuin puskista! Poika hyökkäsi kimppuuni suutelemaan minua (hän oli selvästi tuijotellut liikaa romanttisia lällyleffoja, sillä otteet olivat sen mukaiset). Miten minä sitten puolestani reagoin? Tattadataaa! Repesin nauramaan kesken hänen yrityksiään suudella minua intohimoisesti KIELEN kanssa. Mainittakoon että en ole kielisuudelmien suurin fanittaja varsinkaan ihmisten kanssa joita hädin tuskin tunnen. Se pussailu olikin sitten ehkä naurettavinta ikinä: hän lipoo kielellään ympäriinsä ja minä yritän torjua sitä. Ei ehkä romanttisin ensisuudelmani... Lisäksi koko suudelman ajan kykenin vain ajattelemaan: Mun olisi pitänyt ottaa kurkkupastilli.

Lopulta poika irrottautui minusta ja kilttinä ihmisenä totesin heti olevani huono suutelija. Hän katsoi minua kuin jotakin säälittävää otusta.

Minä: "Sori, mä olen epävarma suutelija.. tiedätkö mistä se johtuu?"
Hän: "No?"
Vastaukseksi taisin mumista jotakin tappavasta taudista suussani ja hänen alkaessaan etsiä hammastahnaa laukkujensa kätköstä korjasin, että todellisuudessa ihka ensimmäinen suudelmani n. 14-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa meni jotakuinkin näin:

Suutelimme hämärässä yössä hänen saattettua minut kotiin. Takanamme oli ollut kiva päivä yhdessä kavereidemme kanssa. Hän kumartui puoleeni ja me suutelimme. Kun lopetimme poika katsoi minuun sanoen: "Se ei menny kovin hyvin. Otetaanko uudestaan?"............

Jokatapauksessa saatoin mallipojan pyörälleen ja siinä jutellessamme viereemme pysähtyi nainen. Nainen tervehti molempia ja minä mietin mahtoiko hän olla ehkä joku asiakkaistani kunnes hän avasi suunsa uudelleen: "Minä olen tämän pojan äiti".. Minä hämmennyin tilanteesta täysin ja jossakin erikoisessa paniikissani vastasin takaisin: "Joo.. me tavattiin vasta eilen sun pojan kanssa".. Pliis, ampukaa joku mut? Pojan äiti katsoi minua kuin jotakin friikkiä varmasti olettaen minun olevan jonkin sortin yhden illan juttu, eikä käsittänyt miksi olin tuonut tämän asian esille. Poja ilme puolestaan oli vielä parempi: hän katsoi minua kysyvänä "mistä toi nyt tuli?"... Tarkoituksenani oli vain selventää äidille, että en halua esitellä itseäni hänen tulevana miniänään, sillä olin tuntenut pojan vasta lyhen aikaa. Jostakin syystä sanani eivät koskaan tule ulos sellaisina kuin tarkoitan niiden tulla. Pojan äidin lähtiessä katsoin poikaa ja sanoin: "Me ei varmaan nähdä enää ikinä"'

Illalla sain pojalta kuitenkin tekstaria.

Hän: "Sun pitäisi olla itsevarmempi, et ole edes niin huono suutelija.. olen suudellut monia tyttöjä"
Minä: "Voi luoja, anna mun vaan vajota maan alle"
Hän: "Mitä? :D"
Minä: "Olen tässä reflektoinut itseäni ja tilanne eskaloitui yllättäväksi. Implisiittisesti yritän tässä kertoa että olen vain kaikin puolin nolo persoona. En tiedä miten tämä konflikti ratkaistaan"
Hän: "Mä tykkään susta, sun seurassa on kiva olla ja musta on mukava kuunnella ku höpötät. ja saat mut nauramaan, se on harvinaista.."

Onneksi poika kuitenkin palaa ensi viikolla paikkakunnalleen, eikä minun tarvitse nähdä häntä toivottavasti enää ikinä! Omasta mielestäni meillä ei vain klikannut, en kyennyt rentoutumaan hänen seurassaan.. eikä kielarit toisilla treffeillä ole minun juttuni. Ehkä pitää vain palata lupaukseen jonka annoin itselleni kuukausi sitten: Treffit ja minä emme sovi yhteen. Nämä olivat viimeiset - ikinä!

tekstarisota

varattu saakoot nyt uuden lempinimen, se on nimittäin harhaanjohtava eilisen tekstarirumbamme jälkeen. Kutsun häntä tästä lähtien mallipojaksi.

Olin eilen eräissä juhlissa ja noin puoli yhdentoista aikaan saan häneltä tekstaria vastoin kaikkia odotuksiani.

Hän:
"Tarvisin hieman sun apua, että mitä mä sulle oikeen tekstaisin näin aluksi"
Minä:
 "Tuo oli  oikein hyvä. Olin varma ettet tekstais ollenkaan, tyttöystäväs takia. ootko jossaki bilettämässä?"
Hän:
"Kaukana siitä, töissä. Meinasitko että mun pitäisi olla humalassa jotta uskaltaisin tekstata sulle?"
Minä:
"No jotaki sen suuntasta. Ite oon yhissä juhlissa. Koskas matkustat takasin kotipaikkakunnallesi?"
Hän:
"Itsekin olin päivällä tätini kahdennillatoista 28v-synttäreillä. Syyskuun alussa meen takasin"
Minä:
"Saisko sut ehkä treffeille ennen sitä? Sellasille ei-kiusallisille. Paitsi ettet ole vieläkään myöntänyt tai kieltänyt tätä tyttöystävän olemassaoloa, riippuu siitä."
Hän:
"Oonhan mie koittanu sanoo että oon sinkku, mutta sie et vaan uskalla uskoa mua. Ja mielelläni lähen sellasille kiusallisille treffeille. Käviskö maanantai?"
Minä:
"Jes, sovittu. Mulla on kyllä päivävuoro, joten oon treffikuosissa vasta klo 19, mutta keretäänhän me juoda yhdet kahvit ennen sun iltavuoron alkua"
Hän:
"Niin keretään ja jos paljastun psykopaatiksi niin et joudu kauaa katella mua. Vaikka eihän se parissa tunnissa vielä selviä"
Minä:
"haha. Uskon että ainoa mitä susta vois paljastua olis se, että työskentelet oikeasti Calvin Kleinin mallina"
Hän:
"Kiitos. Pelastit mun työyön.. repesin totaalisesti. Sun kannattaa siirtyä siihen lastenbooliin..näköjään muisti heittää niin kannattaa pitää odotukset matalalla ettet pety pahasti."
Minä:
"Ei hätää, sussa pitää olla jotaki vikaa.. Oon tässä todennu että miehet on ku vessoja"
Hän:
"Mitäh? ja usko pois, vikoja kyllä löytyy"
Minä:
"Joo.. sun ainoa vika on se että oot 17v"
Hän:
"Mutta sehän paranee parissa vuodessa. Oot vaan kateellinen ku mulla on vielä elämä edessä ja syntymä lähempänä ku 40v"
Minä:
"Nimenomaan.. mä oon tällänen vanha puuma"
Hän:
"Elähän nyt.. et näytä päivääkään yli kaksvitoselta"
Minä:
"Kiitos. tuo lohduttikin kovasti."
Hän:
"Olisit onnellinen,.. aluksi siinä luki että kolmekymppiseltä"
Minä:
"haha.. muistinki just että mullahan onki senioribingo-ilta maanantaisin klo 19. senki sika!"
Hän:
"Tuo sun huomattava ikä kyllä selittääkin sen miksi tunnistat kaikki meidät Calvin Kleinin mallit ulkonäöltä. Teidän ikäluokka kun ei koskaan oppinu käyttää internettiä, oot opetellu meidän katalogin ulkoa."
Minä:
"Ehkä meidän pitää luovuttaa tykkänään. En halua tehdä lastenhoitokeikkaa vapaa-ajallani. Tää mummo menee nyt nukkumaan"
Hän:
"Nuku hyvin. Toivottavasti heräät"

hahahah.. Pientä vittuilun makua ilmassa? Ja kerrottakoon, että mallipoika ei oikeasti ole 17, vaikka nuorelta näyttääkin. Hän on kuitenkin minua sen puolisen vuotta nuorempi.. ikävä kyllä. Ikävää on myös se, että hän asuu eri paikkakunnalla ja on vain kesätöissä omallani.Toivottavasti hän ei kuitenkaan peruuta treffejämme. Niistä lisää toivottavasti maanantaina.