Puumanainen

Vaikka tervetulotekstissä väitinkin olevani 23v, se ei täysin pidä paikkaansa.. tuomiopäivään on nimittäin vielä kaksi viikkoa aikaa. Ikäkriisi kolkuttelee ovelle, sillä 23 on luku jota ei voida enää pyöristää muuta kuin ylöspäin! En voi siis iloisesti enää todeta olevani "parikymppinen" vaan pikemminkin "pian 25".. ja kaksvitosen voi edelleen pyöristää ylöspäin kolmeenkymmeneen. Eli samantien voin sanoa olevani kolmeakymppiä lähenevä naisenalku. Kuulostiko hyvältä? Ei minustakaan!

Ikäkriiseistä tämän päivän tarinaan: Tänään oli kesän kuumin päivä jonka vietin työpaikallani haaveillen ulospääsystä. Viideltä iltapäivällä pääsin kirmailemaan ulos ilta-aurinkoon ja siitä keskustan torille istuskelemaan. Yritin epäoivoisesti ruskettaa kalkkunanvalkeaa ihoani kunnes huomasin suht komean pojan pyöriskelevän ympyrää lähelläni. Kerrottakoon, että huomasin hänen myös tarkkailevan minua. Puolisen tuntia hän siinä pyöriskeli kunnes viimein käveli luokseni..

Poika: "Saako istua seuraksi?"
Minä: "Tottakai"
Poika: "Kattelin että istuskelet tässä yksin, ethän odottele seuraa?"
Minä: "Eeen.. kunhan auringosta nautin"
Poika: "Oletko täältäpäin kotoisin?"
Minä: "En.. Olen Etelä-Suomesta"
Poika:" En mäkään, Olen kotoisin 30 km pohjoisemmasta olevasta pikkukaupungista"
Minä: " Aa.. Opiskeletko sitten täällä tai?"
Poika:" En, mutta opiskelen tossa lähikylässä"
Minä:" Ahaa.. Mitä sä opiskelet?"
Poika: "Ammattikoulussa sähköpuolella"


Joo-o... Poika todellakin osoittautui pojaksi. Ikää  hänellä 17v.. En voinut kuin nauraa! Oma pikkuveljenikinon täyttänyt jo 20. Poikaparka ei kehdannut enää häipyäkään kuullessaan minun ikäni, joten rupattelimme noin tunnin ajan. Keskustelun sävy kuitenkin vaihtui flirttailevasta isosisko-pikkuveli-sävytteiseksi. Huh huh, kun tunsin itseni vanhaksi!