Tapasin deittini seitsemän maissa ja hän ehdotti että tehdään kävelylenkki koska se ei ole yhtä kiusallista kuin paikallaan istuminen, kelpasi minulle. Poika puhui paljon ja kyseli melko vähän. Hän oli hyvännäköinen ja tyylikäs. Kiinnostunut historiasta. Vaikutin todelliselta ääliöltä hänen kysellessään tiedänkö miksi jokin on niinkuin on ja niin pois päin vastatessani aina "en". Kaksi tuntia kävelimme ja lopulta saavuttua treffien päätepisteeseen hän toivotteli minulle hyvät työpäivät huomiselle.
Poika oli hyvin mukava, mutta mikä minua vaivaa? Tämä on jo toinen kerta kun treffien jälkeen minulle suurinpiirtein toivotetaan hyvää loppuelämää. Onhan se ymmärrettävää, että aina ei vain synkkaa.. mutta äh... ehkä minun pitäisi olla fiksumpi tai vähemmän hauska tai mitä?
Ei nuokaan treffit ihan turhat olleet, vai tiesittekö te mahdolliset lukijani, että:
- senaatintorin alla on hautuumaa?
- Napoleon ei oikeasti ollut niin lyhyt kuin historia antaa ymmärtää (oikeasti hän oli n. 172cm pitkä)?
- Lonkero keksittiin suomessa 50 vuotta sitten olympialaisiin?
- Margaret Thatcher keksi pehmiksen?
- vankeudessa elävien miekkavalaiden evä on kaareva koska altaiden vesi ei ole tarpeeksi tiehää?
- jääkarhuista vain naaraspuolinen nukkuu talviunta?
- Coco Chanelin alapää on kansainvälinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti