Muutin siis ensimmäiseen omaan yksiööni avoliittoni päätyttyä. Kämppäni on kaikinpuolin näköiseni, paitsi tämä ns. "naisten huone" oli kaikkea muuta kuin paikka missä voisin kuvitella yhdenkään naispuolisen ystäväni viihtyvän. Tässä nimenomaisessa huoneessa löyhkäsi siltä, kuin edellinen asukas olisi paloitellut isoäitinsä kylpyammeeni viemäristöön: kosteaa ja tunkkaista. Vesihanasta ei tullut lainkaan kylmää vettä ja suihkussa käydessäni muistutin lähinnä merihummeria joka on juuri saapunut päivällispöytään. Suihkusta tulevan veden paineesta en tahdo edes puhua, sillä se saa minut edelleen vääntämään kyyneliä. Noh.. Viimein tartuin toimeen ja soitin kiinteistööhuollolle ja valitin wc:ni kunnosta: pytty vuotaa vettä lattialle ja suihkuni on keskiaikainen kidutuskoppi.
Ei mennyt kuin pari päivää kun sain ensimmäisen puheluni putkimieheltä, joka ilmoitti saapuvansa seuraavana aamuna korjaamaan suihkuni hanan. Puhelimessa tämä mies kuulosti mieheltä, joka ikäänsä ja työkykyään uhmaten oli päättänyt olla jäämättä eläkkeelle. Hän tosiaankin saapui klo 8 seuraavana aamuna. Minä avasin oven pikkupikku yöshortseissani ja topissa ja mikä iloinen yllätys olikaan kun huomasin miehen olevan kuuma korkeintaan kaksikymmentäviisi-vuotias kolli! Hän sulkeutui vessaani ja minä yritin parhaani mukaan kohennella luukkiani sillävälin.. Harmi vain, että erittäin hyvä lapsuuden ystäväni (myöskin nainen ja sattumoisin lesbo) oli luonani kylässä ja saatoimme vaikuttaa boheemilta yksiössä asuvalta lesbopariskunnalta (sillä ystäväni on kuin sisko minulle, enkä omista vieraspatjaa joten hän nukkui siinä yhdessä ainoassa 160cm leveässä sängyssä kanssani). Mitään ei siis ollut tehtävissä ja tämä ihana seksikäs rööriroope toivotteli hyvät päivänjatkot astuessaan vessastani ulos korjattuaan hanani.
Entäs tämä eilinen putkimies. Hän soitti klo 7.40 ja minun teki mieli itkeä puhelimeen: "antakaa minun nukkua!".. En ole varma huusinko näin unenpöpperöissäni, sillä mies ilmoitti ottavansa minuun yhteyttä uudelleen parin tunnin kuluttua. Jumalan kiitos! Hän tosiaan saapui ovelleni klo 10 ja minä osoitin hänelle vessani. Mies ei valitettavasti ollut tämä sama ihana komistus kuin edellinen oli ollut, vaan pikemminkin lähemmäs kolmekymppinen kalju. Minä poistuin paikalta hänen aloittaessaan pyttyni vaihdon. Kun tulin nelisen tuntia myöhemmin takaisin kotiin, oli toiletissani uusi valtaistuinta muistuttava keraaminen pönttö. Se kiilteli uutuuttaan ja pöydältä löysin lapun: "Terve! Istuimelle voi istua klo 15 jälkeen". Valatistuimeni päälle hän oli jättänyt pöntönraikastinkapseleita :D kuinka herttaista! Olo oli kyllä kuin madonnalla: Omistin vessanpöntön jolle kukaan muu ei ollut koskaan aikaisemmin laskenut persettään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti