Kuka saa lorupussiin kurkistaa?

Häröin herääminen ikinä... Pää jyskyttää ja krapula haluaa pyrkiä ulos sitä kautta mistä se sinne tulikin. Aloittakaamme alusta:

Eilinen. Vietin vanhenemispäivääni yhdessä parhaimpien ystävieni kanssa. Ruokaa olin valmistanut niin paljon, että  sillä olisi voinut ruokkia pienen kylän afrikassa. Aloitimme iltamme  juomalla viiniä ja tequilaa, mikä selvästikin paljastui myöhemmin huonoksi ideaksi, alkoholi nimittäin nousee minulla yhtä hyvin päähän kuin kusi Snoop doggilla. Alkoholi on myös syypää siihen, että minusta tulee kikatteleva teinipissisprinsessa.

Baariin siirryttäessä porukka väheni puolella. Epätoivokin meinasi vallata kun huomasimme paikkakuntamme yhden suosituimmista baareista olevan tupaten täynnä ja jonoa ainakin 50m. Jonossa oleva poika sai meidät (minut, Birgetan ja Maarian) kuitenkin vakuuttuneiksi että se etenee nopeasti ja pian pääsemme baariin. Seisoimme yhteensä 45 min jonottaen, kuitenkin aika tuntui menevän suhteellisen nopeasti. Sisään pääsimme puoli yhdeltä ja taas meinasin vääntää itkua ikäkriisini johdosta kun minulta ei kysytty papereita.. ei edes kohteliaisuudesta.

Suuntasimme suoraan baaritiskille ja kenet näenkään ensimmäisenä sen toisessa päässä? vaeltajan! Katseemme kohtasivat ja minä repesin nauramaan hänen pelleillessään minulle, vihdoinkin minulla oli todistajat mukana että en kuvittele tämän flirtin tapahtuvan vain oman pääni sisällä! Hauskintahan tässä on se, että en edes tiedä vaeltajan oikeaa nimeä, enkä oikeastaan tiedä sitäkään miksi meistä on yhtäkkiä tullut näin tuttavallisia sillä hän jopa tervehti minua kohdatessamme uudelleen myöhemmin saman illan aikana. Ystävieni kanssa spekuloimme myös sitä, mitä hän mahtaa tehdä baarissa, sillä meidän käsityksemme mukaan hän on jonkin sortin lestaadiolainen? Valitettavasti hukkasin vaeltajani baarin syövereihin kahden maissa, ehkä hän häipyi siinä vaiheessa kotiinsa. Meillähän oli missiona Birgetan kanssa juhlia tappiin asti.

Ystävämme Maaria väsähti yhden maissa ja toivotteli meille hyvät illan jatkot. Tämä on osasyy myös myöhemmille tapahtumille.. minua ja Birgettaa ei pidä päästää juhlimaan kahdestaan, sillä edellisellä kerralla olimme mm. onnistuneet pokaamaan kaksi kuuroa poikaa ja kehittäneet itsellemme hyvin erikoisen "kuurofetissin". No niin tai näin, me jäimme kahdestaan ja etsimme itsellemme pöydän minkä ääreen istahtaa. Birgetta kaivoi puhelimensa esiin ja keksimme lähettää Pimppi-Samille viestiä (Simpin) facebookissa.

Ennenkuin jatkan tarinaani minun on kerrottava hieman Simpin ja meidän yhteisestä historiasta.. tai erityisesti Birgetan ja Simppi. Simppi on ex-poikaystäväni ystävä, johon tutustuimme fuksivuotemme laskiaisena. Simppi oli tuolloin hirveän humalassa ja juuri hävinnyt erään fuksikisan (joka on hyvin samantyylinen kuin mr.finland-kilpailut ;D). Exäni Santtu tuli sanomaan Birgetalle, että käy piristämässä Simppaa kun se hävisi juuri tuon kisan. Birgetta meni ja laski kätensä smoothisti Simpin olkapäälle ja tokaisi: "Moroo!" meidän muiden nauraessa sivulta.. Eihän se juttu sen pidemmälle edennyt mutta inside-vitsi siitä kyllä kehittyi. Erityisen hauskaahan on se, että exäni ystävät vihjailivat jotakin tapahtuneen Simpin ja Birgetan välillä, vaikkei näin koskaan käynyt ja Simpillä ei edelleenkään ole käsitystä tai muistikuvia siitä miksi hänet yhdistetään niin voimakkaasti Birgettaan. Olemme itsekin lisänneet vettä myllyyn, sillä Simpin hämmennys on vain niin näkemisen arvoinen. Tämän jälkeen minulla ja Birgetalla on ollut aina tyhmä härnäämisleikki mennä kiusaamaan Simppiä vittuilun merkeissä jos olemme sattuneet törmäämään häneen tanssilattialla. Emme ole koskaan tunteneet toisiamme erityisen hyvin tai jutelleet kovinkaan paljoa.

Takaisin siis Facebookkiin. Birgetta siis lähetti Simpille viestin (vaikkeivat he edes ole facekavereita) jossa hän kirjoitti: "Simppi! Where are you? Tanssilattia kaipaa sun muuveja! -B&V".. Yllättäväähän oli  kun Simppi vastasikin samantien takaisin: "Täällä -piip- baarissa, entäs te?", "Täällähän me", "Itekki vois tulla kohta ehkä sinne.".. Ja sehän tuli! Birgetta ja minä menimme tilaamaan juomia: "Ei helvetti.. Se tuli oikeesti! Miedän on pakko juoda nyt yhet shotit ja esittää että ollaan humalassa ku tollasia viestejä kirjoteltiin!".. Voin sanoa että ei olisi tarvinnut esittää... virhearvio ottaa ne shotit. Hengasimme sitten koko illan yhdessä ja heitimme maailman surkeinta läppää alleista, vanhenemisesta ja ties mistä muusta.

Viimeisten hitaiden koittaessa istuimme nurkassa katselemassa muiden huojumista tanssilattialla. Valot syttyivät ja Birgetta bongasi erään tuttavansa poikaporukasta: " Ette sitten tullu pyytää meitä tanssimaan" Ja pojat syyttivät meitä samasta. Vieressäni eräs poika puolestaan heitti meille: " Ootteko tekin epätoivoisia?? Me esitettiin että juodaan näitä kaljoja eikä siksi menty tanssimaan" Johon minä vastasin: "Joo, täällähän oli tää epätoivoisten kerhon vuosikokous, meillä ei ollu ees mitään kulissikaljoja joten astetta huonommin menee täällä." Simppi, minä ja Birgetta menimme huojumaan tyhjälle tanssilattialle (valot olivat jo päällä) ja pian viereeni tuli tämä epätoivosten kerhon jäsen: "saanko mä nyt tanssia sun kanssa 10 sekunnin hitaat?" Ja me tanssittiin! Poika pyysi meitä myös jatkoille ystävänsä luokse ja Birgetan kanssa meinasimme lähteäkin kunnes hän osoitti tätä nimenomaista kaveriaan, joka oli siin pilvenpolttajaheebon näkönen että kieltäydyimme kohteliaasti.

Narikassa minut pysäytti poika joka tuli kädet levällään luokseni "Moooi!! Mitä kuuluu" ja halasi minua lujaa. Minä vastasin hämmentyneenä, että ihan hyvää kuuluu ja kysyin samalla että tunnemmeko me mahdollisesti toisemme jostakin. Poika katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "No tunnetaan!! Etkö sä muka muista???" Ja minun oli pakko myöntää että en. Poika jatkoi: "Me tavattiin sillon kerran täällä baarissa.. Etkö sä muka oikeasti muista mua??? Okei, ehkä sä oot nyt enemmän kännissä ku minä.. mutta etkö sä oikeasti muista mua?" Kysyin pojan nimeä jos se olisi auttanut minua löytämään muistini kadonneet palaset.. ei auttanut. Lisäksi poika näytti erittäin homolta. Simppi kertoi ulkona tuntevansa pojan ja sanoi hänen olevan jonkin sortin malli.. jaaha.

Hirveässä tuiterissa kutsuimme Simpin luokseni syömään ruokaa jolla olisi edelleen voinut ruokkia namibialaiset lapset. Hän tuli ja me mussutimme yhdessä tortillaa yksiössäni ja nauroimme niin hulluna kaikelle, että viikon vatsalihakset oli sitten siinä! Katselimme ikkunastani ulos ohikulkevia ihmisiä  ja pian Birgetta huudahti, Hei tuolla menee se narikkatyyppi! Birgetta huusi ikkunasta häntä nimeltä ja me kaikki maastouduimme piiloon nauraen räkäsenä.. Lapsellista ja niin kännistä, tiedän. Illan huonoin idea oli kuitenkin seuraava: "Simppi ethän sä nyt enää kotiin mee ku sun täytyy kuitenkin kohta herätä, jäät tänne nukkumaan." .. Ja niin me teimme, nukuimme sängyssäni kolmisin Simppi keskimmäisenä.

Aamulla krapuloissani Simpin jo häivyttyä mielessämme pyöri vain yksi ajatus "WTF?!"... Mieleen palautuivat pikkutunneille asti kestäneet keskustelut joissa olin paljastanut olevani miehennälkäinen ja kokematon yhdenillanjuttujen suhteen, kerroin myös unelmamiehestäni kultapojasta.. voi luoja! En tiedä oliku pahinta avautumiseni vai se kun lauloimme Birgetan kanssa Simpin maatessa välissämme lorua "kuka saa kuka saa lorupussiin kurkistaa, tillintallin tömpsis se on Simppi hömpsis!" Tai se kun esittelin hänelle sukkanukkeani tai se kun Birgetan kanssa tökimme hänen vatsa- ja rintalihaksiaan.. Voin kuitenkin paljastaa että päänsärkyni oli juuri sellainen kuin tuollaisen illan jälkeen voi kuvitella sen olevan. PAHA!

Illan mukava muisto on kuitenkin erityisesti se kun ulkomaalainen mies pysäytti minut baarissa ja kuiskasi korvaani: "You are so beautiful".. ehkä peli ei vielä ole täysin menetetty!

from google