kuulumisia

Vaikka nyt mitään erikoista ei ole tapahtunutkaan (totta puhuen elämässäni on ollut kuoleman hiljaista miesrintamalla) niin ajattelin päivittää tätä minun niin mahtavaa blogiani, jottei se tyystin kuole käsiin.

Hmm.. Mistä siis kertoisin? Teitä mahdollisia lukijoitani tuskin kiinnostaa kandivuoteni huono alku ja se kuinka olen lahjakkaasti onnistunut missaamaan jokaisen kandia käsittelevän info-luennon? Ei.. sitäpä minäkin.

No.. mallipoika (aloitetaan hänestä) soitti minulle heti paluutani seuranneena päivänä. Ihan kiva juu, hän muistelee minua lämmöllä omalta paikkakunnaltaan käsin. Hän kyseli matkastani ja toivoi että tulisin käymään.. ja valitteli kun hänellä ei ole ollut nukkumakaveria viikkoon.. buhuu.. Ystäväni ihmettelee miksen ole jo ostanut junalippua pojan luokse lukiessani hänen lähettämänsä raamattuakin pidemmän ylistysviestinsä (jossa hän kehui huumorintajuani, seksikkääitä jalkojani, pehmeää ihoani etc.) hänelle.. Poika on suloinen, myönnetään ja pidän hänestä kyllä. Mutta välillä tuntuu että hän omistaa isomman vaginan kuin minä (jos noin nyt voi sanoa.. ehkä ymmärrätte pointtini..turhan neitimäinen makuuni :/ sääli sinänsä). Noh.. hänestä ei ole taas kuulunut viikkoon.

vaeltaja.. en ole nähnyt häntä lipastolla tai missään muuallakaan pakkien saamisen jälkeen. Kadonnut maan alle? Tai ehkä minä vain lakkasin olemasta liian tietoinen hänen menoistaan..

Kukas seuraavaksi.. no kerrotaan unelmamiehestä. Hän kävi asiakkaanani ja kävimme lyhyen erittäin mielenkiintoisen keskustelun.

Minä luettelin jälleen hänen tilauksensa ulkoa ja kysyin menikö oikein?
Hän: "Joo.. Tää alkaa olla huolestuttavaa mun kannalta, ehkä ei pitäisi käydä niin usein"
Minä: "Nääh.. ei se susta johdu.. Mä olen vain ärsyttävä asiakaspalvelija"
Hän: "No et sä ainakaan tähän asti ole ollut"
Minä: "Niin.. tarkoitukseni taisi olla sanoa ahdistava-asiakaspalvelija"
johon hän ei enää vastannut mitään.. Hiljaisuus on myöntämisen merkki? Jeesboks.. hänen tyttöystävänsä arvostaa.

Noo..entäs sitten kultapoika ahh... Hänen kanssaan olemme edenneet niinkin suuriin svääreihin kuin facebook-kaveruus (hän ei ole aikaisemmin omistanut facetiliä).. Nyt kun vielä saisin ehdotettua yhdenillanjuttua (ihan oikeaa sellaista, ei mitään diippiä-keskusteluyötä) hänen kanssaan..

Entäs stalkkeri... kerron pienen jutun hänen creepeydestään. Ennen matkalle lähtöäni näin hänet ainakin kolmesti pälyilevän kotiympäristössäni.. eikä hän edes asu tällä suunnalla!! Pari kertaa hän pyöri lähikaupassani iltamyöhään ja kerran hän käveli edestakaisin katuani jolla asun.. Huhhuijaa. En tiedä laukkaako tässä nyt oma mielikuvitukseni vai mitä ihmettä. No mutta, onneksi kuitenkin hänestä ei ole kuulunut matkani jälkeen mitään... toivossa on hyvä elää ettei kuulukkaan.

ja viimeisimpänä ja vähäisempänä.. mainittakoon penispää-ex joka stalkkaa minua toisen virallisen blogini kautta. Mistä tiedän tämän?? Siitä että hän asustaa nyt toisella puolella palloa ja katsojatilastoistani näen hänen käyvän säännöllisesti urkkimassa elämääni. Tämä tieto on kyllä valttikorttini jos haluan käyttää sitä ilkeästi hyödykseni. Hän ei nimittäin tiedä minun tietävän tätä. Muhahahaa! Mutta silti.. Kamoon! Olisiko jo aika siirtyä elämässä eteenpäin??