säpinää facessa

Kerronpa samaan syssyyn mitä rohkeaa tänään tein!

Lähestyin kultapoikaa! Päätin vihdoin kirjoittaa hänelle facebookissa. Näin siinä kävi!

Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän kertoi että on ollut rankka viikonloppu takana, biletystä jne. Minä puolestani valittelin kun en pääse baariin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Kysyin onko hän menossa ensviikolla eräisiin bileisiin, mutta hän ei tiennyt mistä puhuin. Hän kysyi olenko edelleen töissä työpaikallani ja kerroin että olen, sitten hän kysyi miten kerkeän opiskella töiden ohella ja vastasin että huonosti. Kysyin asuuko hän edelleen yliopiston lähellä, mutta hän kertoi muuttaneensa lähelle keskustaa. Vertailimme hetken kämppiemme kokoa. Kerroin pitäväni asunnostani  koska sieltä on mahtava näköyhteys kauppaan, joten voin kytätä sinne meneviä hyvännäköisiä asiakkaita. Hän kysyi että juoksenko perään, huudanko jotakin vai heitänkö jollakin näitä tyyppejä. Vastasin juoksevani perään ostamaan muka purkkaa ja että kaappini pursuavat tästä syystä kurkkupastilleja ja purukumia. "Ei huono" hän vastasi. Sitten pyöristin puheitani ja väitin etten todellisuudessa juokse perään (vaikka myönnettäköön teille blogini lukijat, että kyllä minä välillä näin teen) koska se olisi säälittävää. Hänen mielestään se ei ole säälittävää ja että on säälittävämpää juosta yökerhoissa kolme kertaa viikossa. Kerroin että tavanomaisin harrastukseni on pokata asiakkaita töistä tai ainakin YRITTÄÄ pokata. Hän sanoi että pitäisi itsekin mennä töihin ja minä vastasin: "Niin, kun en baareihinkaan pääse". Hän kysyi olenko joka viikonloppu töissä johon vastasin että kyllä ja mainitsin ohimennen jotakin stalkkeristani. Sitten hän kysyi että koska keitän hänelle lupaamani kahvit? (olin pyytänyt häntä kesällä kahville luokseni törmätessäni häneen muka "vahingossa" lähikaupassani) Minä puolestani kysyin että koska tulet kylään? Johon hän vastasi: "Ensi viikolla" johon minä vastasin: "Paitsi että hetkinen. Enhän mä helvetti omista kahvinkeitintä"  ja hän laittoi nauruhymiön. Sanoin keittäväni hänelle nescafen jauhokahvia. Aloimme jälleen puhua hänen asunnostaan ja siitä kuinka ankeaa on asua yliopistolla. Sitten sanoin hänelle:

Minä: "mutta onpa sääli.. nyt sulle ei voi enää tarjota baarin jälkeen yöpaikkaa läheltä keskustaa ku asut siellä iteki.. hah hah.. oompa hauska"
Hän:  " :D Et vaan ite pääse baariin"
Minä: "Ainiin :D:D unohdin"
Hän: "Niin paitsi että ei se estä yöpaikan tarjoamista"
Minä: "Nimenomaan" ja kerroin että olisi aika lähteä töihin..


Kuvittelenko vain vai lähtikö hän todella leikkiin mukaan??? Eikö pojilla ole sitä sääntöä että kaverin nykyisiin/eksiin/tuleviin säätöihin/hoitoihin ei kosketa?? Eipä haittaa minua, mielelläni käytän tätä ihanaa kultapojua hyödykseni yhden yön verran.. EHKÄISYVÄLINEIDEN KERA ;D