Joku ihana anonyymi oli toivonut minulta (!!) juttua siitä kuinka selvitä erosta.. (kommentteja ja toiveita todellakin saa pistää kommenttiboksiin ;))
Elikkä siis.. Kuinka selvitä erosta? Noh, jos totta puhutaan en ole paras mahdollinen ihminen vastaamaan tähän kysymykseen sillä omalla tavallani selviän siitä edelleen ja varmasti vielä pitkään tulevaisuudessakin. Pessimisti-minäni pyrkii ajattelemaan että eiköhän se ero sieltä tule kummittelemaan jos jonkin näköisiin kutsumattomiin tilanteisiin aina silloin tällöin, esimerkkinä voisin sanoa sen että omaan nykypäivänä tavattoman huonon itsetunnon omaa kehonkuvaani kohtaan ja tämä on yksi syy siihen miksi en harrasta villiä seksiä jokaisen vastaantulevan miespuolisen kanssa (tai myönnetään.. lähinnä yhdenkään). Pelkään ettei vartaloni ole riittävä tai että siinä on jotakin vikaa. Mistä pelko tuollaista asiaa kohtaan sitten kumpuaa? No varmasti siitä, että alitajunnassani ajattelen etten riittänyt ex-poikaystävälleni.. tyhmää tai ei.
Voisin hieman avata tässä välissä tätä minun eroani.. joten kaikki kaverilukijat, skipatkaa ainakin tämä kohta (jollei sitten koko tekstiä) yli, sillä olette saaneet kuulla siitä jo niin paljon että kalojakin kiinnostaa. Eniveis.. Erosin poikaystävästäni viisi kuukautta sitten viiden ja puolenvuoden seurustelun jälkeen. En tiedä kumpi meistä tuli jätetyksi, minä ainakin suurimmaksi osaksi tavallani. Eron merkit olivat ilmassa jo pitkään ja tästä syystä uskonkin ettei ero koskaan tule yllätyksenä kenellekkään, siltä vain tahdotaan sulkea silmät. Meillä se oli yhtä soutamista ja huopaamista poikaystäväni mielialojen mukaan: yhtenä hetkenä hän halusi vain minut ja seuraavana ei osannut päättää. Lopulta hän päätti niin, että halusi naapurintytön.. Olen äärimmäisen kiltti ihminen joten annoin poikaystäväni nukkua olohuoneen sohvallamme haluistaan huolimatta. Noh, kului pari viikkoa ja hän tuli toisiin aatoksiin. Halusi minut takaisin ja jopa itki vuolaasti sen eteen. Minä hellyin ja annoin anteeksi, sillä mitään fyysistä ei tietääkseni näiden kahden välillä ollut tapahtunut. Tästä kului viikko ja eräänä yönä baarireissun jäljiltä hän ei enää tullutkaan kotiin. Aamulla kerroin että hän voisi pakata kamansa ja muuttaa osoitteeseen syvin helvetti. Kyllähän se sattui ja pahasti.
Tärkein osuus.. miten selvitä. No pakkohan se on! Kuole tai taistele! Jokainen ero on kuitenkin niin yksilöllinen ja ihmiset siinä niin erilaisia persoonia, että on edes mahdotonta neuvoa yleispätevää keinoa selvitä erosta. Eihän sellaista ole olemassa, mutta voinhan minä oppineena omasta erostani antaa jotakin muka-fiksuja neuvoja ja sen sellaisia. Ensinnäkin, suosittelen eroprosessin aikana pysymään mahdollisen kaukana facebookista!! Kaikki sinne kirjoitetut avautumistekstit kyllä hävettävät jälkeenpäin (vaikka tiedän että sillä hetkellä tuntuu tarpeelliselta kuuluttaa koko maailmalle millainen kusipää kyseinen tyyppi on ollut... mutta ehdottomasti, älä tee sitä vaikka tyyppi sen ansaitisikin. Voin paljastaa, että minä en valitettavasti noudattanut omia neuvojani)..
Suurimpina syinä ns. selviämiseeni pidän kuitenkin ystäviäni, perhettäni ja omaa asennettani. Omaan ehkä maailman parhaimmat ystävät, jotka lappasivat eteeni sipsiä ja limukkaa ja pakottivat syömään jotakin, lisäksi yksi ystävistäni kävi lämäsemässä ex-poikaystävääni turpaan humalassa (en tosin suosi väkivaltaa, mutta pakko myöntää että lämmitti se sydäntä aika tavalla), lisäksi mikä tärkeintä he jaksoivat ja jaksavat edelleenkin kuunnella minua (tai ainakin esittää kuuntelevansa) ja antavat jatkuvasti äärimmäisen hyviä neuvoja. Ole siis ystäviesi kanssa niin paljon kuin he sinua kestävät, puhuminen on parasta terapiaa ja ystävieni kanssa sain naurettua erolleni.. Nauraminen on myös tärkeää sen itkemisen rinnalla, huomaa tilanteen koomisuus! Perheeni tuki minua myös ja äitini onkin aina ollut paras neuvonantajani. Lisäksi en olisi tässä pisteessä ilman omaa asennettani, minusta kuoriutui äärimmäisen optimisti ja positiivinen ihminen eroni aikana (olen aina luullut olevani ikuinen pessimisti). Uskon osaltani kohtaloon ja ajattelen että tämä oli tarkoitettu tapahtuvaksi siksi että oppisin siitä jotakin. Sain äidiltäni kelttikorun eroni aikoihin ja symboli siinä lupaa "maanpäällistä onnea" (pidän korua kaulassani jatkuvasti), ajattelin korun saatuani että kaikki mikä minulle tapahtuu, tapahtuu syystä.. ja että vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin maailman kurjimmilta asioilta, osoittautuvat ne joskus elämäni parhaimmiksi tapahtumiksi.
Ajattelen siis, että vaikka eroni oli ikävä, uskon että se myöhemmin elämässäni osoittautuu onnellisen elämäni avaintekijäksi. Ehkä joskus löydän ihanan miehen joka osaa kohdella minua oikein ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, sekä arvostaa minua.. tällöinhän olen kiitollinen erostani ja siitä että se tapahtui koska enhän muute olisi ikinä löytänyt tätä unelmieni prinssiä ja roikkuisin edelleen suhteessa miehen kanssa joka tahtoo elämältä tyystin eri asioita kuin minä, eikä arvosta minua pätkääkään. Olen mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa joka ei kohtele minua oikein. Ole sinäkin! Arvosta itseäsi ja näe elämän tarjoamat mahdollisuudet suruverhosi takaa, sillä niitä on paljon! Itse olen ruvennut toteuttamaan unelmiani, joilla ei koskaan ollut tilaa parisuhteessamme. Olen onnellinen tästä hetkestä ja huomisen tarjoamista mahdollisuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti