maanantai 1. heinäkuuta 2013

Salikaveri

En ole vielä maininnutkaan sanallakaan mitään salikaverista. Eli.. Tapasin salikaverin nimensäkin mukaisesti ensikertaa salilla. Tätä tapahtui useasti. Törmäsimme salilla samoihin aikoihin ja aina hän pisti minulle silmää ja hymyili. Poika oli söötti mielestäni, joten hymyilin takaisin ja toivoin että hän tulisi juttelemaan. No ei tullut.

Eräänä kesäpäivänä ollessani baarissa (olen juossut baarissa vähän turhankin useasti tänä kesänä) törmäsin sitten kyseiseen herraan. Menin humalapäissäni juttelemaan hänelle: "Heeei! Sä oot se tyyppi salilta!" Ja hänen katseensa kirkastui ja hän tunnisti minut myös. Juttelimme aikamme ja hän pyysi puhelinnumeroni ja lopulta tarjoutui saattamaan minut kotiin. Hänellä oli nälkä, joten päätin jättää pojan kotini lähellä sijaitsevalle patonkimestalle vaikka hän kovin mielellään olisi saattanut minut ilmeisesti sänkyyn asti. Itse en kuitenkaan ollut valmis yhden yön juttuun sinä yönä, sillä minulle on kehittynyt outo pakkomielle siitä että en halua sänkykumppani-lukuni kasvavan viiteen (mikä siis edelleenkin olisi siedettävä numero, mutta olen kehittänyt tästä itselleni ongelman).

Lähdin siis yksin kotiin, mutta poika pisti jo seuraavana päivänä fb-kaveripyyntöä ja viestiä ja sovimme treffitkin. Hän tuli luokseni ja me katsoimme elokuvaa. Salikaveri oli alusta asti innokkaana jutussa ja hyökkäsi heti huulille (minkä itse koen ahdistavana ja odottaisin mieluiten sopivaa hetkeä).. Pian tämä tykkääminen hänen osaltaan muuttui lähes pakonomaiseksi ja melkein stalkkerityyppiseksi. Hän alkoi laittaa jatkuvasti viestiä ties mistäkin asioista, rupesi seuraamaan mainitsemaani lempi tv-sarjaa katsomalla kaikki kahdeksan tuotantokautta kahteen viikkoon, käydä työpaikallani asiakkaana ja ylistämään erinomaisuuttani joka lähtöön. Joku voisi pitää tätä hurmaavana, minä pidän sitä karmivana.

Hyvä on. Olisi tekopyhää väittää että minulla ei olisi osaa eikä arpaa siihen että olen kietonut tyypin pikkurillini ympärille. Annan ymmärtää, mutta taaskaan en ymmärrä antaa. Minusta on kuoriutumassa hirveä narsistinen miehiä leikkikaluinaan käyttävä huomiohuora. En pidä siitä. Ja tosiaan.. saapui päivä kun tyyppi huomasi että kiinnostukseni ei ehkä ole samaa luokkaa kuin hänen. Sain fb-viestin missä kysyttiin mikä tämä meidän juttumme oikein oli?
......
Ensinnäkin, minun mielestäni mitään juttua ei ollut koskaan ollutkaan. Vastasin siis rehellisesti että haluamme toisiltamme eri asioita. Hän etsii tyttöystävää ja minä en tiedä mitä haluan. Mutta tiedän että en halua parisuhdetta.... ainakaan hänen kanssaan. Hän ihmetteli miksi hänelle aina käy näin ja kertoi minun olevan jo kolmas sitoutumiskammoinen nainen hänen kohdallaan.

Kuitenkin.. Tyyppi on sitkeä. Hän on jatkanut yhteydenpitoa, olettaen luultavasti että joku päivä hän muutttuu silmissäni sammakosta prinssiksi. Niin ei kuitenkaan tule käymään, mutta hän toimikoon nyt omalla vastuullaan sillä olen jo ollut hänelle rehellinen. Luultavasti en aio jatkossa enää tavata tyyppiä, sillä edelliskerta meni jotakuinkin siihen malliin että hän ilmoitti hankkineensa minulle yllätyksen (tyyppihän oli heti ekoilla treffeillä ottanut puheeksi tulevat vuosipäivälahjat yms. joista itse olin paskoa paniikkikakat housuihini).. No menin kauhunsekaisin tuntein salikaverille ja mitä yllätys pitikään sisällään?? Kaksi tuotantokautta tv-sarjaa josta niin pidän ja jotka minulta puuttuivat! (Mainittakoon vielä että yhden boksin hinta pyörii tällä hetkellä noin viidessäkympissä).. Menin aivan lukkoon ja sopersin jätkälle: "Kiitos mutta en voi ottaa näitä vastaan, sun on palautettava nämä".. Enkä tosiaan ottanutkaan, sillä en halunnut tietää mitä tyyppi odotti saavansa vastalahjaksi.


Mutta kysymys kuuluukin: Mikä helvetti meitä naisia vaivaa??? Ensin valitetaan kun kaikki miehet on totaalisia kusipäitä ja sitten kun joku käyttäytyy kuin jossakin helvetin disney-elokuvassa niin se on karmivaa ja epäseksikästä?? Tell me!







6 kommenttia:

  1. No NIINPÄ! Mikä meitä vaivaa? Olin juuri matkoilla yhden kanssa, joka on ihan lääpällään muhun, mutta jota kohtaan mulla ei ole samanlaisia tunteita. No, lentokoneessa kun paniikoin niin äijä pitää kädestä kiinni, silittää käsivartta, hieroo niskaa ja paijaa hellästi poskea. Ja mun teki mieli sanoa että tunge nyt se kätesi nyt jonnekin muualle vaihteeksi. Joltain toiselta nuo samat asiat olis saanut mut liikutuksesta ja lämpimistä tunteista palasiksi, mutta ei vaan tuo mies, ei sitten millään. Vaikka kuinka yrittäisin. Sitä ei vaan ole meidän välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Näitä on aina niin kiva saada, innostaa kirjoittamaan lisää paskasta ihmissuhde-elämästäni. Omakohtainen kokemuksesi sai minut nauramaan :D Miten kamalaa olisi juuttua salikaverin kanssa yhteiselle matkalle (itsehän olen sopinut kaikki treffimme hänen luokseen jotta minä voin poistua paikalta milloin huvittaa)... Ja totta, jos se jokin puuttuu niin se puuttuu! hieroskelut ja tv-sarjaboksit eivät siinä enää auta.

      Poista
  2. Ja kaiken lisäksi tuo jannu sattuu olemaan mun blogin lukija, joten mä en mitenkään voi edes blogiini enää purkaa mielinmäärin mitä sattuu. Ottaa päähän! Prkl! Joo, mun elämä on joskus tragikoomista...

    VastaaPoista
  3. Olette pahoja ja typeriä se teissä on vikana. Siinä ei meikit, silikonirinnat ja horkkaperseet auta.

    VastaaPoista
  4. Tappakaa ittenne ja painukaa helvettiin

    VastaaPoista
  5. Olette pahoja ja typeriä se teissä on vikana. Siinä ei meikit, silikonirinnat ja horkkaperseet auta.

    VastaaPoista