pakit

Olen aika tyytyväinen itseeni, vaikka ilmeisesti sainkin pakit?

Tänään oli ensimmäinen päiväni back in school. Ystäväni eivät enää jaksa juttujani miehistä ja siitä kuinka olen taantunut yläasteikäiseksi. Pitäisikö hieman painaa jarrua ja rauhoittua? Jollakin tavalla kuitenkin näen elämäni hauskempana näin, lapsenmielisenä ja lapsellisena.

mallipoika näyttää rakastuneen minuun. Voi ei. Saan häneltä liikaa tekstareita ja viimeisin oli tällainen: "Kaveri kysyi että pakkaanhan sut mukaan kun palaan takaisin paikkakunnalleni loppuviikosta. Jätesäkki vai pahvilaatikko?". Mä en rehellisestisanoen osaa kertoa miten mä tässä onnistuin. Naurattaa vaan.

Lipastolla ollessani lähdin hakemaan takkiani naulakosta, matkan varrella kuljin vaeltajan ohi, hän tervehti ja minä tervehdin takaisin.Hain takkini naulakosta ja keneeen törmäsinkään? stalkkeriin! Ilmoitin hänelle nopeasti että en kerkeä nyt juttelemaan, minulla on kiire. Palasin takaisin sieltä mistä tulikin ja huomasin vaeltajan irtautuneen ystävästään ja lähteneen kulkemaan yksin samaan suuntaan kanssani. Otin pari juoksuaskelta ja menin hänen viereensä. Nyt saisi riittää pelkkä moikkailu!

Minä: "Noo. Koskas ajattelit pyytää mua ulos?"

Vaeltaja näytti hyvin hämmentyneeltä ja meni jollakin tapaa lukkoon. Hän sössötti jotakin huonosta rahatilanteestaan ja sen sellaisesta.

No ainakin olen nyt yrittänyt. Eikä se pakkien saaminen niin kamalaa ole. Varsinkin jos on samanaikaisesti niin ylpeä itsestään kuin minä olin.