Menin opiskelijaravintolaan taas tänään syömään, soitin jopa ystävälleni joka opiskelee samaa sivuainetta vaeltajan kanssa varmistaakseni että vaeltaja lähti luennolta samaiseen suuntaan johon minä olin menossa.
Istuin täpötäyteen opiskelijaravintolaan ainoaan vapaaseen pöytään joka sijaitsi kaukaisimmassa nurkassa. Jäin tuijottelemaan ovelle päin odottaen vaeltajan mahdollista sisääntuloa.. Odotin ja odotin, yhtäkkiä luokseni kävelee poika. Valitettavasti ei kuitenkaan vaeltaja. Tämä on se sama heebo joka kehui aikaisemmin erikoista ääntäni. Heebo saa nyt nimen stalkkeri.
Hän: "Saako istua seuraksi"
Minä: "Siitä vain"
Hän: "Olen viehättynyt sun äänestä. Sun ääni on niinkuin mun äänen feminiinine vastapari. Siinä on sellanen tietyntyyppinen ylimielinen vivahde"
Minä: "Ööh.. aijaa. Empä ole tullut ajatelleeksi"
Hän: "Niin.. Sä taidat opiskella hoitoalalla ja oot palvelualalla töissä. varmaan etelä-suomesta kotoisin? Oot vähän sen tyyppinen. Mä tykkään eteläsuomalaisista tytöistä, ne on vähän sellasia ruotsalaismaisia"
Minä: "Mmm... ok"
Hän: "Just tollaset ruotsalaistyyppiset tytöt on ihania kun ne on niin neitejä, pelkää ötököitä ja sillain.. sellasia prinsessoja ni mä saan olla sellanen urhea siinä rinnalla..Yäh.. ei olisi pitänyt ottaa ananasta.. mulla on yks kauhutarina ananaksista. Mähän urheilen tosi paljon, käyn salilla ja silleen. Kerran olin jättänyt sitten sellasen maitorahka ananas-sekoituksen jääkaappiin ja ilmeisesti niiden ananaksien päällä oli tessutellut joku banaanikärpänen ja imenyt mehut niistä. Ihmettelin että miksi maistui niin oudolta"
Tuijottelin koko keskustelun ajan tyyppiä ja mietin päässäni että voiko tää olla mahollista?? Ihankuin olisin istunut lounaalla miespuolisen minäni kanssa. Paitsi että tuntui että tyyppi oli kaksinverroin friikimpi siksi että oli miespuolinen ja omisti silti samaa omituisuutta jota minussa on.. Toivoin kokoaika hartaasti ettei vaeltaja bongaa minua tämän heebon kanssa olettaen että olen aloittanut seurustelun.
Tyyppi tahtoi välttämättä saattaa minut kotiin. Hän kertoi nähneensä minut kerran syömässä ilman meikkiä, mikä hänen mielestään kieli itsevarmuudesta.. Minä en voinut uskoa korviani, siitähän oli jo kaksi kuukautta! Onko tämä stalkkerini stalkannnut minua niin pitkään?? Hänhän noudatti samaa saalistamissuunnitelmaa kuin minäkin: Kävi syömässä tiettyyn kellonaikaan tietäen että saaliseläin ruokaili silloin, kytäten saalista saadakseen tästä mahdollisimman paljon informaatiota irti.. Minun kohteenani tosin oli vaeltaja.
Hän pyysi puhelinnumeroni... mikä virhe olikaan antaa se. Hän lähetti minulle heti viestiä.
Hän: "Oli kiva jutella. Hyvää v.loppua"
Minä: "Juu niin oli, kiitos samoin"
Hän: "Hmm.. paitsi etten oo menossa pyykkäämään"
Ok?? Jätin vastaamatta. Outo tyyppi. Hän soitti puolituntia myöhemmin pahoitellen outoa viestiään ja kertoakseen soittavansa uudelleen. VOI EI!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti