lauantai 18. elokuuta 2012

työpaikkaromanssia

Kannatti mennä töihin tänään... ehkä?

Kävin aamupäivästä taas kyttäämässä vaeltajaa. Opiskelijaravintolassa erehdyimme hakemaan samaan aikaan teetä ja seisoimme vierekkäin. Hän varmasti punnitsi päässään kahta vaihtoehtoa: jutella minulle tai esittää ettei huomaisikaan. Hän valitsi melkolailla näiden kahden välimaastosta.

Hän: "Terve"
Minä: "Terve"..

Siinä se, TAAS. Päätin luovuttaa hänen suhteensa tosissani, en jaksa enää odottaa kunnollista keskustelua. Ilmeisesti se ei saavu ikinä.

Kotona iski väsymys ja ajattelin että en millään jaksa lähestyvää iltavuoroa. Yritin jopa saada sen vaihdettua parin muun työkaverini kanssa vapaapäivään, onnistuin erittäin huonolla menestyksellä..

Työpaikalla oli kiireistä, ilmeisesti ihmiset eivät enää omatoimisesti osaa käyttää keittiötään? keittiöstä on tullut yhtä hyödyllinen kuin ikean koti-huoneissa.. ruoka haetaan pikaruokaloista. Eipä siinä valittamista, sillä yksi illan asiakkaistani oli tämä hotti kahden ruoka-annoksen tilaaja josta mainitsin aikasemmassa tekstissäni.. (kutsuttakoon häntä varatuksi, sillä epäilen hänen olevan sitä kaikesta huolimatta).

Minä: "Terve! Mitäs saisi olla?"
Hän: "No mä voisin ottaa tuon annoksen"
Minä: "Laitetaanko tyttöystävällekin myös tällä kertaa?"
Hän: "Hhahha.. mitää?? En mä oo ikinä sanonu mitään sellaista. Mutta joo, laita vaan annos tuplana.. vähän tuli otettua eilen"
Minä: "Niimpä niin.. Mitäs kastikkeita haluaisit? Entä tuleeko tyttöystävälle mausteita?"
Hän: "Onko tää tällänen utelu normaali käytäntö kaikkien asiakkaiden keskuudessa?"
Minä: "Ei, mä olen vain ahdistava asiakaspalvelija.. Tulisko sitten muuta?"
Hän: "No eipä juuri, paitsi että jos sun puhelinnumeron saisin, unohtu kysyä viimeksi. Kirjota vaikka tuohon" *ojentaa klubikortin*
Minä: "Oii, sähän piristät mun päivää. Tässä ole hyvä"
Hän: "Nii.. Saisinko mä ne leimat vielä siihen klubikorttiin?"

Koko tämän keskustelun ajan  työkaverini repeili vieressä ja varatun poistuessa paikalta repesimme kumpikin nauramaan. Minä tokaisin työkaverilleni, että mistä vetoa että ei soita kuitenkaan, johon hän vastasi: No ehkä, mutta ainakin se on takuuvarmasti varattu. Väitti mitä tahansa.

niimpä niin... miehet on vessoja jne.. Poika on liian hyvää ollakseen totta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti